Kaksi tietä

 Toissa sunnuntaina kirkon evankeliumi tekstinä oli Matt.7:13-14, Jeesuksen kehoitus mennä sisälle ahtaasta portista.  Toisena vaihtoehtona oli avara portti ja sen kautta laveaa tietä pitkin kulkeminen. Alkavalla viikolla raamattupiirissämme  käsiteltiin vielä samaa asiaa.Valitettavasti olin silloin  estynyt pääsemästä mukaan.  Kuulemani mukaan keskustelu oli ollut vilkasta. Olihan tosi mielenkiintoinen aihe kysymyksessä. Kipinä sieltä lensi ja sytytti  minutkin jälleen kerran miettimään tätä elämän ja kuoleman kysymystä. Sillä juuri siitähän tässä asiassa on kysymys. Valittavanamme on iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa tai sitten iankaikkinen ero Jumalasta.
 Kuulin ja luinkin, harvinaista kyllä, tästä tekstistä useammankin version mennä viikolla. Mutta missään niissä ei mielestäni selkeästi kerrottu, miten ihminen pääsee tälle kaidalle taivastielle, koska ei sille vahingossa jouduta, eikä eksytä.
Jeesus vastaa Nikodeemukselle, joka jostakin syystä tulee yöllä Hänen luoksensa kyselemään näistä asioista, näin: "Ellei ihminen synny uudesti ylhäältä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan". Nikodeemus kysyy, "miten ihminen voi vanhana syntyä"? Tähän Jeesus vastaa, vertauksella, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Se on Jumalan teko ihmisessä. Mutta ihmisen täytyy itse tulla Jeesuksen tykö ja hänellä täytyy olla selkeä tahtotila, että hän haluaa tulla pelastetuksi. Silloin, kun me tunnemme itsemme epäonnistuneiksi ja syntisiksi,  niin me voimme esim. rukoilla ns. syntisen rukouksen, jos emme omin sanoin osaa rukoilla. Tämä rukous on laadittu avuksi Jumalan apua kaipaavalle ihmiselle. Se löytyy "guuglettamalla", laittaen hakusanaksi"syntisen rukous". Jumala kuule ja vastaa Hänen mielensä mukaisiin rukouksiin. Onhan hän luvannut, että kuka ikinä huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä muuta nimeä ei ole ihmiskunnalle annettu,missä me voimme pelastua, kuin Jeesus nimi. Ei meitä pelasta kaste, eikä ehtoollinen. Ei minkään kirkon, eikä seurakunnan jäsenyys, ei kummien usko, vaan täytyy olla omakohtainen usko Jeesukseen. Ja juuri tämän uskon Jumala meille lahjoittaa, kun tulemme Jeesuksen luokse. Sanassa  sanotaan: "Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat hänen nimeensä". Ja tämä sama sana on voimallinen toteutumaan tänäkin päivänä. Emme ole epävarmojen asioiden kanssa tekemisissä. Jumalan sana on varma ja luotettava ja kaiken vastaan ottamisen arvoinen, sanoo Paavali kirjeessään. 
Portin kaidalle tielle tekee ahtaaksi se, että meidän itse on myöskin luovuttava jostakin. Ensiksikin meidän on jätettävä"syntisäkkimme" ristin juurelle. Emme myöskään voi tuoda Jumalan eteen esim. omia ansioitamme. Kaikki, mitä me täällä maailmassa omistamme, on meille Jumalan lahjaa ja saamme niistä iloita mutta ne eivät saa olla meille tärkeämpiä tai rakkaampia kuin on pelastus Jeesuksessa, Niinkuin Paavali tässäkin kohtaa sanoo, että " hän pitää sen kaiken roskana Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla".
Jeesus siirtää meidät kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen ja Saatanan vallasta Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan. Jeesus vielä vakuuttaa meille, että joka Hänen tykönsä tulee, sitä Hän ei heitä ulos.