Sain inspiraation siivota autoani ja siinä samalla ajatukseni "työstivät" erästä asiaa, joka oli jäänyt mieleeni pyörimään. Ajatus siitä, että miksi me emme osaa iloita ja olla onnellisia siitä mitä meillä on, vaan me helposti elätämme mielessämme haaveita jostakin saavuttamattomasta.
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan". Tätä viisautta saan aina välillä muistuttaa mieleeni.
Olenhan jo suhteellisen kauan saanut käydä tätä ns. "elämän koulua". Monta asiaa olen tänä aikana oppinut niin sanotusti kantapään kautta ja monesti kertaus kurssitkin ovat olleet paikallaan.
Mutta minunhan piti kertoa nyt siitä, mikä sillä hetkellä, autoa siivotessani ajatuksiani siivitti. Tuli vain vähän pitkä alkulause.
Sillä hetkellä olin esinnäkin onnellinen autostani, joka ei todellakaan ole mikään "dollarihymy". Koin sen minulle ylellisyytenä, kun enhän minä nyt ihan välttämättä autoa tarvitse. Isännällä kuitenkin on työ auto. Toiseksi sitten se, että minulla on nyt sitä ns. "hyvvää aikaa" käyttää esimerkiksi vaikka tähän auton siivoukseen. Niin ettei koko ajan pyöri mielessä vuoroaan adottavat päivittäiset työt. Siitäkin iloitsen, että saan tehdä työni ilman keskeytyksiä, siitä osaan aina uudelleen ja uudelleen nauttia. Sillä maatilalla oli lasten päivähoito järjestettävä töiden kanssa lomittain. Aina oli varauduttava ja oltava valmis jättämään sillä hetkellä tekeillä oleva työ kesken.
Ja kolmanneksi iloitsen, että terveys antaa myöten tehdä vielä monia asioita, esimerkiksi siivota autoa.
Lopuksi kerron vielä autostani. Se on vaalean sininen ja siinä on nokalla vauhti raidat. Lisäksi kuskin puoleinen takaovi on aikain saatossa kolhiiintunut. Sitä ei kannata auton hinta luokan huomioon ottaen korjata, kun ovi kuitenkin pysyy kiinni. Tässä autossa on "hinta-laatu suhde kohdallaan", sanoo meidän isäntä.
Lisäksi tämä on kuulemma "hyvän merkkinen", sitä pystyy omat miehet korjaamaan. Purku osia löytyy varaosiksi.
Vajaa vuosi sitten poikamme vaihtoi tämän auton netin kautta "päikseen" erääseen omaansa jo vähän sivuun hylättyyn autoonsa. "Tässä on mummulle auto" sanoi poika vain ja niin minusta tuli onnellinen auton omistaja.
"Elämä on paljon onnellisempaa, kun iloitsemme siitä, mitä meillä on. Kuin että surisimme sitä, mitä meillä ei ole". Näin on joku viisas tullut osuvasti sanoneeksi.
'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti