Tänään iltapäiväkahvia juodessani katselin ikkunastamme avautuvaa maisemaa, ja mitä minä näinkään?
Järven selkä lainehti vapaana. Tuli mieleeni sanat Raamatun alkulehdiltä. "Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen, eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle,ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö". 1 Moos. 8:22.
Tähän sopii hyvin jatkoksi Korkea veisun eli Laulujen laulun riemulliset sanat: Näethän, että talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, menneet menojaan, ja kukkaset ovat nousseet maasta. Laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. jne....Laulujen laulu 2:11, 12.
Nämä sanat ja lauseet on kirjoitettu Israelin perspektiivistä käsin ja kuvaavat sikäläistä vuoden aikaa ja luontoa. Esimerkiksi sateet kuuluvat siellä talvikauteen, mutta yhtä riemullista kuin Israelissa, on kevään tulo täällä pohjolassakin, vaikka onkin vielä vähän aikaista vuoden aikaan nähden.
"Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat". Ps. 24:1.
Olemme lahjaksi saaneet kauniin maan asuaksemme. Emme omista sitä, vaan meille on annettu vastuullisen käyttäjän oikeudet. Jumala antoi ihmiselle jo luomisessa tehtävän viljellä ja varjella. Tulipa mieleeni sellainenkin asia, että Raamattuhan on oikeastaan ohjekirja meille kaikilla elämän osa alueilla.
Tahtoo vain olla niin, että sitä ohjekirjaa katsotaan ja luetaan vasta sitten, kun jotain on jo mennyt pieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti