Raamattu; Jumalan sana.

Meillä täällä maailmassa vaikuttaa Jumaluuden kolmas persoona, Pyhä Henki, Jeesuksen lähettämänä keskuudessamme. Myöskin meillä on Jumalan sana, Raamattu, monen perheen kirjahyllyssä.

Otetaan se kirja sieltä käteemme vähän useammin ja luetaan sen sivuilta puhdasta Jumalan Pyhää sanaa, sillä "usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta." (Room. 10:17) Luetaan sitä rukoillen niin se avautuu meille, koska se on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja jos jotain kohtaa emme ymmärrä niin, "kumarretaan ja mennään ohitse, toisella kerralla se voi olla jo tuttava". Onkohan tämä Lutherin viisaus.

Itselläni on myöskin eräänlainen merkkipäivä, sillä tulin lukeneeksi 10:nennen kerran koko Raamatun kannesta kanteen.

Nykyisin luemme sitä isännän kanssa yhdessä; yleensä aamukahvi pöydässä ja illallakin vielä.

Ajattelen näin, että koska Jumalalta me jokaisen päivämme saamme niin kyllä meillä täytyy olla aikaa myös lukeaksemme ja tutustuaksemme hänen sanaansa. 

Jeesuksen kautta kaikkivaltias Jumala on meidän Taivaallinen Isämme. Ristillä, kun Jeesus antoi henkensä sovitukseksi meidän edestämme, niin temppelin iso esirippu repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Se on esikuva siitä, että meille syntyi yhteys suoraan Isän sydämelle. 

Nyt kun isänpäivänä muistamme ja muistelemme isää niin otetaan huomioon Taivaallinen isämme myöskin. Hän rakastaa meitä ja antoi oman poikansa, että hänen kauttaan meillä on yhteys keskenämme.

 

HYVÄÄ ISÄN PÄIVÄÄ!

 

Kesän muisto; Ex miniä tuli kylään.

Kesän muisto tämäkin.

Oli ihana yllätys saada eks miniäni oikein yö kylään meille. Monia, monia vuosia on kulunut hänen ja poikani avioerosta. Silloin jokainen perhekuntaamme kuuluva kävimme surutyötä läpi kukin omalla  tahollamme ja tavallamme. Elämä kuitenkin menee vauhdilla eteenpäin. Nyt katson ikkunasta, kun miniäni nousee autoonsa ja odotan katsooko hän vielä ikkunaan ajatuksenani heilauttaa kättäni. Näin tapahtuu ja heilautamme kumpikin kättämme hyvästiksi. Tahattomasti  silmänurkkaani puristuu kyynel. Tässä vaiheessa ajatukset päässäni seurasivat toisiaan ja yritän saada näitä ajatuksiani ja tuntojani kirjattua tähän blogini sivulle. Eli tähän maailman aikaan, kun näitä eroja väistämättä tapahtuu niin yleisesti ottaen, sanoisin mielipiteenäni, että vaikka pariskunnan sukset niin sanotusti menevät ristiin niin ei se tarkoita sitä, että meidän muiden tulisi rikkoa suhteitamme näihin entisiin perhekuntalaisiimme. Itselleni on jäänyt näitä eks niitä ja eks näitä. yhtenä juuri tämä miniäni jonka olen juuri hyvästellyt. Ystävyys on kallis lahja ja sitä kannattaa vaalia kuin "kukkamaata." Vaikka silloin, kun asiat ovat vielä kipeitä ja on pidettävä välimatkaa niin yhteyttä ei pitäisi silti rikkoa.  Lääke aina ja kaikkeen on anteeksi antaminen.  Se toimii. Mennyttä elämää ja muistoja emme voi pyyhkiä pois emmekä aina kokonaan unohtaa, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään.  Niitä ei saa jäädä niin sanotusti märehtimään. Anteeksi antaminen täytyy järjen tasolla päättää eikä siinä silloin ole tunteilla mitään tekemistä. "Aika parantaa haavat" ja "kultaa muistot" sekä myöskin "haalistaa".                                           Elämä jatkuu.

  

Sateenkaari.

Viime viikolla näin torstaina iltapäivällä sateenkaaren taivaalla. Istuin kotimme keittiön pöydän ääressä ja katsoin ulos ikkunasta. Siellä se loisti tummalla taivaalla ihmeen kirkkaana ja selkein värein. Päätin kirjoittaa paperille muistiin tämän näiden värien järjestyksen nyt, kun ne erottuivat niin ihmeen selkeinä.  Oranssi, keltanen, sininen, violetti ja vihree tässä järjestyksessä. Se ei näkynyt kovin pitkää aikaa, kun se alkoi hiljalleen häipyä. Ja kun viimeistä väriä kirjoitin paperille ja katsoin jälleen taivaalle; se oli aivan yllättäen poissa. Mieleeni alkoi muistua erään lasten laulun sanat.   Jotenkin näin: "Sateenkaaren kaarisiltaa juosta tahtoisin, Kauniit värit kaikki, purkkiin laittaisin, Sit en tehdä voi, Jumala kun loi, kaarensa pilviin.  Sateenkaaari, sateenkaari meitä muistuttaa, on armollinen rakastava Isä Jumala." Ihmeellistä on huomata, että nämä Jumalan ikiaikaisiet luomisteot ovat luonnossa edelleen voimassa ja  nähtävissä.

"Kauneinta ihmisessä on hänen laupeutensa" Sananl. 19:22.  

Tämä lainaus on suoraan Raamatusta ja on hyvä tavoite meille jokaiselle. Mutta millä tavalla me voisimme yltää täyttämään tämän kriteerin. Toinen tavoittelemisen arvoinen asia on olla armollinen lähimmäisillemme. Päivittäin kohdatessamme ihmisiä joudumme valitsemaan suhtautumistapamme mitä erilaisemmissa tilanteissa. 

Kertomuksessaan Martasta ja Mariasta Jeesus sanoo näin, että "tarpeellista on vain vähän tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan jota ei häneltä oteta pois." Luuk.10:38.  

Myöskin me tämän ajan ihmiset voimme elämässämme valita tämän hyvän osan. Meille on annettu Jumalan sana, Raamattu,  jota voimme lukea ja tutkia ja löytää sieltä näitä hyviksi havaittuja käytännön ohjeita. "Jumalan sana myös muuttaa meitä, kun se saa uskossa sulautua meihin."  Usko ja teot kuuluvat yhteen joten  ollaan "sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsemme," niin kuin Jaakobin kirjeessä sanotaan. Jaak.1:22.  

 

Sana tulee meissä "lihaksi" koska meidät on luotu hyviä tekoja varten. "Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:10

 "Jumala puhuu meille tavalla ja puhuu toisella;" ja ehkä useimmiten hän puhuu juuri sanansa kautta.

Matt.7:21 "Ei jokainen joka sanoo minulle Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

1.Joh. 2:17 "Ja maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti."

Asta Metsomäki

Kuhmalahden helluntaiseurakunta

Eväitä elämään köyhistä köyhimmille                                     

 

Tässä elämässä ei taida mikään muu olla niin tasapuolista kuin se, että me kaikki yhtä aikaa vanhenemme.

Nyt on jälleen käynnistynyt Fidan "Eväät elämään" -keräys Pälkäneen Onkkaalassa ja Luopioisten kirkolla. Osallistumalla tähän keräykseen saamme pienemmälläkin summalla olla mukana auttamassa köyhistä köyhimpiä lähimmäisiämme.

Kiitos kaikille teille jotka olette jo osallistuneet tähän keräykseen ja kiitos kaikille joilla on mahdollisuus ja hyvä tahto vielä osallistua. Tällä kertaa keräyksen avulla tuetaan lasten koulun käyntiä, suojellaan erityisesti tyttöjen koulun käyntiä keskeyttämiseltä.

Tuetaan lasten oikeuksia vaikuttamaan omaan elämäänsä ja mikä tärkeintä; estetään lapsiavioliittoja Bangladeshissä.

"Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden lapsen koko elämän"; näin viisaasti on joku joskus sanonut.

Fida on suomalainen helluntaiseurakuntien lähetys- kehitysyhteistyöjärjestö, joka työskentelee lähes 50 maassa yhdessä paikallisten kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien kanssa.

Tavoitteena pysyvä muutos, jossa heikommassa asemassa elävät ihmiset saavat voiman nousta toivottomuudesta. 

Tee kaikki hyvä minkä voit,

kaikin keinoin mitä voit,

kaikilla tavoilla joilla voit,

kaikissa paikoissa joissa voit,

kaikkina aikoina joina voit,

kaikille niille joille voit,

niin kauan kuin ikinä voit.

 

               John Wesley

   

Onnea iloa ja aurinkoa ystävät!

 Olen menneen viikon ajan elänyt otsikon tunnelmissa. Olen ollut tosi yllättynyt ystävieni yhteyden otoista ja vain siitä syystä, että olen jälleen vuoden vanhempi. Tämän johdosta olen nyt itse päättänyt tehdä tässä ystävieni muistamis asiassa parannusta.  Olen joskus eräältä ystävältäni saanut tällaisen  pienen syntymäpäivä kirjan mihin kirjoitetaan muistiin  ystävien merkkipäiviä. Ikävä kyllä, alku innostuksen jälkeen se vain on unohtunut jonnekkin laatikon pohjalle. 

Kun ikää tulee, niin kummasti se ystävän tekstari tai kortti tai jokin muu yhteyden otto vain piristää mieltä. Tämä asia taitaa kuulua siihen  sarjaan, kun laulussa sanotaan, että "lapsiks muuttuu vanhatkin." Se on totta sillä pienillä lapsilla ja vanhuksilla on monia muitakin yhtäläisyyksiä.  

"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja ilotkaamme siitä." Psalmi 118: 24.

Laupias samarialainen. (usko ja teot)

 

                                                       

                                                                                                                                                                              Mieleeni muistui elävästä elämästä eräs tapaus vuosikymmeniä sitten. Meille oli tulossa traktorimyyjä Tampereelta, mieheni naapuri ja ystävä jo lapsuuden ajoilta. Olin silloin nuori uskova ja nuori myöskin iältäni. Mieheni kertoman mukaan tämä mies oli babtisti seurakuntaan kuuluva veli. Kun keittiön ikkunasta huomasin hänen saapuvan huonetta kohden niin jostakin sain rohkeuden puuskan ja laitoin "mankan" soimaan ja valitsin siihen Raamatun teksteihin perustuvan hyvin tutun laulun; "kerran lähti mies, alas kulkemaan, Jerusalemista Jerikoon päin, Sillä tiellä sai, hän kovan kohtelun, ryövärien käsiin joutui hän."

Vieras pysähtyi yllättyneenä kynnykselle kuuntelemaan laulun sanoja ja tervehdittyämme hän ensimmäiseksi kysyi minulta, "oletko sinä uskossa";  ja asian myönnettyäni hän vielä tarkentaa, että oletko "jättäytynyt." Vastasin tähänkin kysymykseen myöntävästi. Tämä "jättäytynyt" sana oli ennen paljon käytetty sana eri uskovien piireissä.

Mennäkseni takaisin alussa mainitsemaani lauluun, se on saanut aiheen suoraan Raamatun kertomuksesta "Laupias samarialainen." Siinä kerrotaan ryövärien käsissä ryöstetyksi tulleesta ja lopulta heitteille jätetystä miehestä.

 Ensimmäiseksi ohi kulkeneet kaksi miestä riensivät kiireissään ohitse ja vasta kolmantena paikalle osunut samarialainen mies pysähtyy auttamaan tätä haavoittunutta miestä.

Nämä kaksi eri kertomusta ilmaisee yhdessä sen, että "usko ja teot kuuluvat saumattomasti yhteen.

Uskoon tultuamme Jumala muuttaa meitä sisältä päin ja se muutos näkyy kyllä myös uloskin päin.  Sanotaan, että Jumala antaa meille aivan uuden elämän. Arvomaailmamme muuttuu; ei aina kerrasta vaan tämä Jumalan meissä alkama hyvä työ jatkuu edelleen ja Hän vie meissä alkamansa työn hyvään päätökseen. Hyvän tekeminen ja lähimmäisen auttaminen tulee silloin aivan kuin ihmisen dna:han. Sillä Jumalan tahto on, että me teemme hyvää. Tämä asia tulee ilmi Raamatun sivuilta läpi Vanhan- ja Uuden testamentin. Efesolaiskirjeessä mm. sanotaan näin: Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Jeesuksessa Kristuksessa hyviä tekoja varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" ( Ef.2:10 ). On virheellinen käsitys se, että osallemme pelastus tulee tekemällä hyviä tekoja. Tietysti niitä voidaan tehdä ja pitääkin tehdä, mutta vain Jeesus voi meidät pelastaa synnin ja kuoleman vallasta. Ja hänen "armolahjansa" meille on iankaikkinen elämä.

Asta Metsomäki

Kuhmalahden helluntaiseurakunta.

Taivasten valtakunta on kuningaskunta

Posti toi meille isännän kanssa yhteisen suurehkon kirjekuoren jonka päällekirjoitus oli varsin erikoinen. Siinä oli mieheni nimen edessä tittelinä mv. urakoitsija. Se ei vielä ollut erikoista sillä tuo kaikkihan liittyi monet kymmenet vuodet meidän ammattiimme, vaikka nyt eläkkeellä olemmekin. Mutta sitten seurasi jatkona; "prinsessa Asta jne.    Löysin tämän kyseisen kirjekuoren laatikostani ja ihmeellisesti tuo nimitys alkoi mielessäni saada uusia ulottuvuuksia.   Keksin tuolle prinsessa nimitykselle mielestäni ihan oikean selityksen.  Siis eikös kunigaskunnassa hallitsekkin kuningas ja jos kerran olen tämän kuninkaan (Taivaan isän tytär) niin enköhän minä silloin kaikessa vaatimattomuudessani ole myöskin kuninkaan tytär ja  prisessa.       Mieleeni tuli myöskin muisto monien vuosien takaa. Oli "naisten päivä" Orivedellä Rauhala kodissa ja minun oli sieltä lähdettävä hyvissä ajoin ennen tilaisuuden päättymistä illan navettatöilleni. Matkakin oli suhteellisen pitkä. No, toiset silloin tavallaan "ex tempore" kokoontuivat piiriin ympärilleni "siunaamaan" minua matkalle ja tuleviin päiviin. Mielessäni on säilynyt erään ystävän kautta tullut voimallinen kehotus. "Muista Asta, sinä olet kuninkaan tytär." Tästä tapauksesta on kulunut jo pitkälti toistakymmentä vuotta, mutta muisto siitä nousi mieleeni nyt tämän kirjekuoressa olleen tekstin myötä..       Jumalan valtakunta on todellisuutta jo tässä ajassa. Se on silmiltä salattu valtakunta ja sen rajat kulkee sydämeltä sydämelle.  Jeesus tuli tänne alas maan päälle osoittamaan meille tien tähän Jumalan valtakuntaan. Hän sanoo itse olevansa sinne tie. Todellisuudessa meillä ei ole valittavana kuin kaksi tietä ja ja tätä Jeesus-tietä kulkiessamme Pyhä Henki johdattaa meidät perille taivaalliseen Jumalan valtakuntaan. 

            

 

 

 

Joulu ja uusi vuosi.

 Elämme edelleen joulun aikaa ja siksi haluan tämän postaukseni myötä toivottaa kaikille lukijoilleni  hyvää uutta vuotta 2023 Joululaulun sanoin, että "olkoon meillä joulu ainainen."  Aikamme  kuluu ja me kaikki ikäännymme tasapuolisesti ajan kuluessa. Sen kulkua emme voi pysäyttää. Ajanlaskumme aloitettiin Jeesuksen Kristuksen syntymästä, se on todellisuutta kuin myöskin se, että ikääntyessä ihminen kuluu ja tulee monenlaisia vanhuuden vaivoja. tietysti esim terveet elämän tavat näitä vaivoja jonkin verran ehkäsee ja lievittää, mutta kuitenkin. Niinkuin Raamatussa sanotaan, että ihmisen ikä on 70-vuotta tai enimmillään 80-vuotta. Sanotaan että ne sen jälkeiset ajat ovat ihmiselle varsinaisia "armon vuosia." Ihmisen ikää on alennettu muistaakseni kolme kertaa historian aikana.      Sitä vastoin Jumalan aika ei kulu vaan se "täyttyy." Raamattu sanoo, että kun "aika oli täyttynyt, lähetti Jumala poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, että me pääsisimme lapsen asemaan."  Ja Jeesuksen kautta, uskon kautta häneen, pääsemme Jumalan lapsen asemaan. Hänessä ja vain hänessä meillä on "Tulevaisuus ja toivo" ja tämä "joulu ainainen."  HYVÄÄ UUTTA VUOTTA.

Tehkää hyvää

 Jumalan pyhää kirjaa; Raamattua lukiessani olen tullut huomaamaan sen asian, että tuo otsikon  kehoitus/vaatimus; "tehdä hyvää", toistuu läpi koko Raamatun. Jo vanhasta testamentista alkaen ja kautta uuden testamentin myöskin.  Me täällä Suomessa olemme viime vuosikymmeninä tottuneet luottamaan tähän meidän hyvään sosiaaliturvaamme ja ajattelemme kaikkinaisen auttamisen kuuluvan yhteiskunnalle. Emme näin ollen aina edes huomaa lähimmäistemme moninaisia avun tarpeita. Nyt kun ajat ovat tiukkenemassa ja avun saanti yhteiskunnalta suhteessa vähenee säästösyistä johtuen on meidän hyvä ottaa tämä Raamatun ohje vakavasti. Mehän kaikki todella olemme toinen toistemme lähimmäisiä. Yleispätevä ohje Raamatussa on, että meidän pitää "huomioida ja kohdella lähimmäistämme niinkuin toivoisimme itseämme kohdeltavan."    Ja meidät on todella luotu hyviä tekoja varten, ( Ef. 2:10. “Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.”      Maailmantilanteesta johtuva lahimmäistemme avun tarve tulee aina vain lisääntymään. "Hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin aavistan;" sanotaan jossakin hengellisessä laulussa.

  Sain syntymäpäivä kortin "Serkkutytöltäni". Siinä on tähän asiaan liittyen hyvin kattavava elämänohje joten liitän sen tähän.

 

 

Vielä pari kehoitusta Raamatun sivuilta.

  (Tiit.2:7),    Heidän tulee olla kuuliaisia, valmiita tekemään kaikkea yvää. (Tiit. 3:1),  "Minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekkin hänen tekojensa mukaan." (Ilm. 22.12),

Tie taivaaseen löytyi.

   PORTTI JA TIE TAIVAASEEN LÖYTYI        "Haluatko päästä taivaaseen?" Näin kuului opettajan kysymys meille ekaluokkalaisille vuosikymmeniä sitten.

Mielessäni alkoi ajatusten mylläkkä. Tietysti minä halusin taivaaseen, mutta epätietoisuus siitä tulisivatko äiti ja isäkin sinne, esti minua nostamasta kättäni ylös asian merkiksi. No, sen ymmärtää kyllä lapsen kohdalla, mutta saman suuntaisia esteitä meillä aikuisillakin on hyvin usein. Halutaan kyllä Jeesusta seurata ja päästä taivaaseen, mutta mitä siitä muut ihmisetkin sanoo ja ajattelee jos minä "hurahdan uskoon"

Raamattu sanookin, että "ihmispelko panee paulan" (Sananl. 29:25), siis esteen uskoon tulemisellemme.

 

Yksin me kuitenkin tänne maailmaan synnymme ja yksin olemme Jumalan edessä, kun lähtömme aika koittaa. Ei meille tule apua toisilta ihmisiltä; "ei idästä eikä lännestä", niin kuin nykyisin kuulee usein toisteltavan.

 

Vanhempani tulivat uskoon pian tämän tapauksen jälkeen ja sen myötä sain minäkin lapsenmielisesti omistaa Jeesuksen sovitustyön omalla kohdallani. Sain  ikioman Raamatun ja kävin vanhempieni mukana hengellisissä kokouksissa. Silloin opin paljon Jumalan sanasta ja vielä monien vuosien ja vuosikymmenien jälkeen saan huomata miten jo lapsena sydämeeni kylvetty sana on varastoitunut ja säilynyt mielessäni. 

 

Näissä merkeissä kuluivat varhaislapsuuteni vuodet kunnes sitten yläluokilla kaverieni mukana kiinnostuin iskelmistä. Ne tulivat  elämääni hiljalleen käyden aina vain tärkeämmiksi ja tärkeämmäksi täyttäen mieleni ja ajatusmaailmani. Samalla uskoni Jumalaan väistyi taka-alalle hiipuen lopulta kokonaan.

 

 Olin unohtanut Jumalan ensimmäisen käskyn: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia."

 Kansakoulun ja emäntäkoulun käytyäni olin vajaan vuoden töissä Anna Tapion koulun keittolassa. Työkaverini kanssa olimme vuoroviikoin koulun tyttöjen kanssa keittiöllä ja leipomon puolella.

 

Siellä tutustuin uskovaisiin koulun tyttöihin. Koin että minua  aivan kuin magneetilla vedettiin heidän ystävyyteensä. Olin ensimmäisillä palkka rahoillani ostanut kelanauhurin tallentaakseni radiosta iskelmiä. Nyt aloin kiinnostua näistä kauniista hengellisistä lauluista joita tytöt kitaran säestyksellä lauloivat ja kävinkin heidän luonaan äänittämässä näitä lauluja. Mm. "Miksi maailman merellä kuljet, synnin laineilla leikittelet" ja "Nyt mitä kuuluu ja mitä uutta? Nyt kuuluu uutta ja suloisuutta, kun Jeesus otti jo synnit pois" jne... Juttelimme paljon hengellisistä asioista ja Raamatusta sillä olivathan nämä minulle lapsuudesta tuttuja asioita, vaikka uskoni Jumalaan olikin jo haihtunut "taivaan tuuliin." Tämä aika silloin oli minun kohdallani sitä "etsikon aikaa" mistä Raamatussa puhutaan. En sitä silloin ymmärtänyt eivätkä tytötkään osanneet minulta rohkeasti kysyä, että olenko uskossa tai haluaisinko tulla uskoon.

 

Kevään aikana järjestettiin entisen Kettisen kaupan tiloissa myös hengellinen kokoussarja minne tytöt veivät minutkin mukanaan. Nyt ajatellen olisin silloin ollut niin sanotusti "valmista kauraa", antamaan elämäni Jumalalle. Esteeksi silloin minulle tuli oma arkuuteni.

Tyttöjen kesäloman ajan olin töissä puutarhalla ja maatilan töissä heinäpellolla ym., kunnes jälleen syksyllä tyttöjen palattua kesälomilta, olin jälleen keittiöllä lokakuulle asti. Lähdin sieltä koululta sitten pois ja menin vuoden ajaksi Mustialan karjanhoitokouluun. (Näin sivu huomautuksena; niin sieltä tuli elämääni tämä meidän isäntä.)

 

Eräs silloinen opiskelutoverini muisteli vielä hiljattain minun sielläkin asuntolassa soittaneen näitä hengellisiä lauluja niinkin paljon, että he toiset jo tiesivät odottaa, että mikä laulu tulee seuraavaksi ja mikä sitten seuraavaksi. 

Laulut jäivät muistojen joukkoon koulun tuodessa paljon uusia asioita elämääni ja Jumalan ääni vaimeni sisimmässäni, kun en tarttunut siihen kiinni.

Sen verran nämä asiat kuitenkin "kytivät" pinnan alla, että koulun loppu puolella ja jo salaa seurustellessamme tulevan mieheni kanssa ikään kuin varmuudeksi kysyin häneltä, että rukoileeko hän koskaan? Tuntui turvalliselta hänen myöntäessään joskus rukoilevansa. Ajatuksena minulla oli varmistaa hänen suhtautumisensa, että jos minä sitten joskus vanhana tulen uskoon. 

 

Kului muutamia vuosia kunnes Jumala antoi minulle uuden etsikko ajan jolloin tunsin voimakkaasti Jumalan edessä oman syntisyyteni painon.

Siinä vaiheessa Pyhä Henki nosti näitä lapsena kuulemiani Raamatun totuuksia mieleeni. Mm. sen että Jumala kutsuu ihmistä 3-4 kertaa elämämme aikana oikein voimakkaasti. Muistin myös sen mahdollisuuden, että ihminen voi niin "paatua" ettei hän enää kuule Jumalan kutsua.

Muistelin myöskin Raamattuun kirjoitettuja Jumalan lupauksia. Mm tämä, että; "anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan."   Eräänkin kerran ollessani navetan parvessa pudottamassa heiniä lehmille, polvistuin siihen heinäkasan viereen ja rukoilin siinä vetoamalla näihin Jumalan omiin sanoihin;  "Sillä jokainen anova saa ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." (Matt.7: 7,8)

Samoihin aikoihin menin myöskin telttakokoukseen sillä lapsuuden muistoihini oli tallentuneena sekin asia, että näissä kokouksissa yleensä aina kysyttiin sitä tärkeää asiaa, että "kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle:" Nyt minä todella halusin tehdä niin. 

Näin sitten tapahtuikin ja siellä toiset uskovat rukoilivat puolestani.  Silloin, nuorena aviovaimona, sain uudistaa matkaliittoni Herran Jeesuksen kanssa.

 

 Koin myöskin selvästi sen asian, että minun itseni pitää tehdä valinta Jeesuksen ja kaiken sen välillä mikä silloin oli minulle tärkeintä ja aikoinaan olikin loitontanut minut pois Jumalani yhteydestä. 

Näin aivan kuin sellaisen vanhan ajan kirje vaa`an jonka toisessa vaakakupissa näin Jeesuksen ja toisessa entiset rakkaat harrastukseni.

Jumala odottaa meiltä kokonaisvaltaista antautumista hänelle niin kuin hänkin antoi meille kaikkensa, oman rakkaan poikansa kuolemaan ristillä meidän edestämme. Saamme tehdä aivan kuin vaihtokaupan, kun luovutamme itsemme kaikkinemme Jumalalle niin hän kirjaimellisesti "siirtää meidät pimeydestä valkeuteen, ja Saatanan vallasta Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan." (Apost.t. 26:18)

Pidän myöskin tärkeänä sitä, että ei piiloteta "kynttiläämme" eli uskoamme vakan alle vaan annetaan sen näkyä elämässämme. 

Sillä muutoin on olemassa se vaara, että menetämme uskomme. Raamattu sanookin, että "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10)  Tuo sana vanhurskas tarkoittaa syyttömäksi julistamista Jumalan edessä.

Hän "ikään kuin" katsoo meitä Jeesuksen läpi ja näkee meidät puhtaina. Näin eräs ystäväni ilmaisi tämän asian. Tätä sanomaa  meidän tulee viedä eteenpäin kaikille sukupolville.

Näin laulamme tutussa lähetyslaulussa HLk. 216: säkeistöt; 1 ja 3 

  "Maailman ääriin vie sanoma kallis, Jeesus on syntimme sovittanut,

Pelastus ompi nyt kaikille valmis, armon on portti jo avautunut. 

Maailman ääriin vie sanoma taivaan: Pilvissä kohta jo pasuuna soi,

Ja Jeesus saapuu kirkkaudessaan, taivaaseen noutaa hän omansa oi."

Asta Metsomäki

Kirjoittaja on syntynyt Luopioisten kirkolla; 3kk:n ikäisenä muuttanut Aitooseen.

Ja palannut löytämänsä Kauhajokisen isäntänsä kanssa juurilleen syntymä kotiinsa

Luopioisten kirkolle. Nyt viettää eläkepäiviä Luopioisten keskustassa.

Oikea tie?

 Olin hakemassa lapsenlastani kavereiltansa kyläilemästä ja ajoin harhaan. Se nyt ei vielä niin ihmeellistä ollut, vaan se, että eksyin sinne mennessäni ja myöskin sieltä kotiin tullessamme. Minun täytyi oikein pysähtyä miettimään mihin suuntaan risteyksessä ajaisin. Tässä tilanteessa tämä pieni miehen alku "viisasi" kädellään oikeaan suuntaan ja neuvoi. "Mene tästä suoraan niin pääset perille jos et aja mettikkoon."    Se oli mummulle hyvä ja viisas neuvo; ohjaus oikealle tielle.  Tämän asian voimme myöskin hengellistää koska meillä elämässämmekin on niin kovin monia erilaisia teitä joista joudumme valitsemaan. Snl.16:25 sanoo näin:  "Miehen (ja myös naisen) mielestä oikea on monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie". Mutta mikä tie se nyt sitten on se oikea; on hyvä kysymys.  Jumalan pyhä sana, Raamattu, antaa meille tähän vastauksen. Jeesus on "tie, totuus ja elämä" (Joh.14:6). Tätä "Jeesus tietä", vaeltaen pääsemme iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa. Tämä tie on "kaita tie" jolta me voimme myös "ajaa mettikkoon"; pikkupojan sanoin. Jumalan sana on meille hyvä kartta ja omatunto on se navigaattori, jotka tällä Jeesus-tiellä ohjaavat meidät turvallisesti perille kaikkien maailman "myrskyjen" keskeltä.

 

 

 

                                                                                                                                                                                                                                           

     

 

 

Pääsiäinen.

 Raamatussa kerrotaan Jeesuksesta ja pääsiäisen tapahtumista jo paljoa ennen kuin Jeesus oli vielä syntynytkään. Jo noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Israelin kansan keskellä vaikuttanut Jesaja ennustaa Jeesuksesta ja hänen sovitus uhristaan meidän hyväksemme seuraavasti:  "Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä  niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Jesaja 53: 5-7.  Pieni tyttö, 3-vuotias  Claire Ryann laulaa alla olevalla videolla Jeesuksen täyttävän hänestä kauan sitten annetun lupauksen. Jeesuksen tie vei Getsemanen kautta Golgatalle. Getsemanessa rukoillessaan hänen tuskansa meidän tähtemme oli niin suuri, että hänen hikensäkkin valui veripisaroina. Niin paljon hän rakasti meitä kaikkia. Sain tämän pienen videon pätkän Anu-serkultani ja liitän sen tähän blogiini pääsiäis tervedyksenä blogi- ystävilleni.

 

 

(laulun teksti suomeksi).   "Jeesus kiipesi kukkulalle. Rauhalliseen puutarhaan raskain ja hitain askelin. Rakkaus ja rukous vei hänet sinne; paikkaan jonne vain hän saattoi mennä. GETSEMANE. Jeesus rakastaa minua. Joten hän meni auliisti. Hän tunsi kaiken surun, synnin tai pahan. Kaiken tuskan jonka voimme koskaan ymmärtää. Kun hänen ystävänsä nukkuivat, hän taisteli pitääkseen lupauksensa, joka tehtiin kauan sitten.  GETSEMANE. Jeesus rakastaa minua joten hän meni auliisti. GETSEMANE. Vaikein asia mitä koskaan on tehty. Suurin tuska, mikä koskaan on tunnettu. Suurin taistelu mikä koskaan on voitettu. Sen teki Jeesus. Taistelun voitti Jeesus. GETSEMANE. Jeesus rakastaa minua joten hän antoi lahjansa minulle Getsemanessa. GETSEMANE. Jeesus rakastaa minua joten hän antoi lahjansa minulle; Getsemanessa."

Totuudellisuus.

 

Kävin lyhyen keskustelun pienen pojan poikani kanssa. Ilman mitään tilanteesta johtuvaa ennakko odotusta poika tuumaa, että;  ”tästä lähtien puhun aina totta.” Tuohon en äkkiseltään osannut sanoa muuta kuin, että; ”no se on hyvä asia. Niinhän sitä aina pitäisi tehdä.” Pienen hetken  asiaa puntaroituaan poika huomaa asian mahdottomuuden ja jatkaa rehellisesti. "Tai ainakin melkein."  Minua alkoi naurattaa. ”Ai; niin että joskus voit huijata.” Sitten nauroimme jo yhdessä.

Tuli mieleeni Raamatun sana, että; "lasten ja imeväisten suusta kuulemme totuuden. ( kiitoksen). Jo vuosikymmeniä pieniä lapsia seuranneena olen todennut heissä tämän hyvän ominaisuuden eli rehellisyyden. Heidän takanaan eivät salaisuudet pysy ja asiat sanotaan totuuden mukaan. Iän myötä tämä viattomuus heissä hämärtyy ja katoaa, kun he tulevat tietoisiksi hyvän ja pahan olemassa olosta omassa itsessään.

Juuri tämän tähden tarvitsemme Jeesuksen välimieheksi ja syntiemme sovittajaksi pyhän Jumalan edesssä" sillä kaikkihan me  olemme syntiä tehneet ja olemme Jumalan kirkkautta vailla."

Uusi vuosi 2022.

 Ajelin täällä Luopiosten kirkonkylän keskikatua (tietä) pitkin pienen pojan poikani kanssa meille päin. Katu- siis tievalojen loisteessa pakkasherran huurruttamat puut tekivät maiseman erikoisen valkeaksi.  Tämä oli pienelle pojalle uusi ja ihmeteltävä kokemus, minkä hän heti pukikin kysymykseksi.  Oletko sinä mummu ennen nähnyt näin valkoista maisemaa? Vähän epäröiden vastasin siihen, että en tiedä, kai minä ehkä joskus olen nähnyt. Seuraavana aamuna katsellessani keittiön ikkunastamme näkyvää maisemaa pihatien suuntaan järvelle päin sain ihastella jälleen ihmeellistä Luojan työtä. Huutelin myös tämän pikkumiehen leikeistään katsomaan tätä hienoa näkyä. Kerroin hänelle mikä rikkaus on siinä, että meillä täällä Suomessa on neljä erilaista vuodenaikaa. Vaihtelu virkistää meitä kummasti tässäkin asiassa ja sen myötä uuden odotus. Otin Raamatun pöydältä ja luin siitä aivan alusta kertomuksen taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää.") 1Moos. 1:31)     Vielä tähän viimeksi haluan liittää ajatuksen Immi Hellén`in runon sanoin: "Oi jospa vuosi alkava, oisi Luojan siunaama."

Joulurauhaa.

Yksi yö vielä ja sitten on Joulu ja perheen pienemmillä odotuksen täyttymys; kuin tietysti myös meillä aikuisillakin.  Mikä se nyt sitten kenellekkin on joulussa tärkeintä ja mitä olemme odottaneet. Ehkä yhdessä olo omaisten, sukulaisten tai  ystävien kesken tai jouluruokien syöminen. Ehkä vain saada muutama päivä levähtää oikein kunnolla. Tai miksi emme voisi myöntää joululahjojen avaamisenkin olevan ihan kivaa. 

Älkäämme kuitenkaan unohtako Joulun todellista synttäri sankaria Jeesusta. Hänen odottamisestaan kairjoitin Sydän-Hämeen lehteen ja liitän tämän kirjoitukseni tähän jatkoksi. Toivotan myöskin blogini lukijoille rauhallista ja hyvää joulua.

 

 Adventti aikaa.

Vietämme Adventin aikaa ja samalla myöskin odotuksen aikaa. Odotamme Jeesusta tulevaksi ja saamme jälleen ja edelleen julistaa Joulun ja rauhan sanomaa ihmiskunnalle.

Yksi Jeesuksen nimistä onkin Rauhanruhtinas.  Raamattu kertoo hänestä, että kun "aika oli täyttynyt, lähetti Jumala poikansa."   Ensimmäisen kerran maailmaan tullessaan Jeesus syntyi pienenä vauvana tallin seimeen.

Tänään me saamme odottaa hänen tulevan toisen kerran tänne maan päälle sillä erotuksella vain, että nyt hän tulee Kuningasten kuninkaana ja Herrain Herrana.

Meidän aikamme  ihmiset kaipaavat "juurikin" rauhaa sydämeensä. Sillä vaikka me olemme saaneet elää rauhan aikaa valtiollisesti ja asiat ovat näennäisesti hyvin ulkoisesti, ja täällä Suomessa ehkä paremmin kuin koskaan, niin ihmiset ovat sisäisesti "rikki" ja rauhattomia. He etsivät sisäiseen kaipaukseensa tyydytystä ulkoisesta markkinahumusta ja "meiningistä", mutta sisäinen tyhjyys ei silti poistu. Raamatun mukaan; "ihmiset ovat eksyksissä niin kuin lampaat joilla ei ole paimenta. Kaikki he ovat poikenneet pois omille teillensä." 

Jeesus, Rauhanruhtinas antaa meille kestävän rauhan. Hän on se Hyvä Paimen, "joka antaa henkensä lampaiden edestä." Joh. 10:11.

Hengellisen laulun sanoin: "Maailman ääriin vie sanoma taivaan: Pilvissä kohta jo pasuuna soi, ja Jeesus saapuvi kirkkaudessaan, taivaaseen noutaa hän omansa oi."   HLK. 216:3                                                                                                                                                      

       

 

 

Rukous Suomen puolesta.

 Hyvää itsenäisyyspäivää.

  Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisen luvun jakeista 1 ja 2 luemme näin: "Kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. Kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaassti ja kunniallisesti."

Me tämän ajan suomalaiset olemme saaneet elää rauhan aikaa itsenäisessä valtiossa. Jumala on siunannut kansaamme niin, että olemme menestyneet monilla elämän eri alueilla ja saavuttaneet kansallisesti moniakin meriitteja. Meidät on myöskin valittu jo neljä kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Ajattelen tänään, että meidän olisi nyt aiheellista lukea tuota yllä olevaa Timoteuskirjeen kohtaa ja tehdä parannusta tässä    mainitussa asiassa, että Jumala edelleenkin saisi siunata kansaamme. Hän rakastaa meitä ja odottaa, että käännymme hänen puoleensa ja annamme kunnian hänelle jolle kunnia kuuluu.         Hyvää itsenäisyyden päivää!

 

 

 Presidentti Kyösti Kallion rukouksesta talvisodan aikana v. 1939; on tehty hyvin kaunis ja koskettava laulu.

 

 

 

Etuoikeus.

 Meillä on paljon sellaisia "etuoikeuksia" jotka puuttuvat kanssasisariltamme ja -veljiltämme. Luin uutisista, että eräs vähän kuuluisampi poliitikko oli jo kouluikäisenä lapsena järjestänyt koulussaan lakon siitä syystä, että eräänä päivänä kouluruoka oli päässyt loppumaan kesken.  Kysymyksessä oli kansanedustajien haastattelu missä kerrottiin heidän menneistä "saavutuksistaan". Tämä asia nousi tänään mieleeni ja mielikuvituksessani kertasin omia alakoulu aikojani. Ajattelin, että varmaan me senkin ajan lapset saimme jokainen kotiin tultuamme  ruokaa sinäkin päivänä.  Edelleen ajattelin, että meillä on jo etuoikeus sekin, että yleensä saamme käydä koulua. Ja suureksi osaksi vielä yhteiskunnan kustannuksella. Todella paljosta saamme olla Jumalalle kiitollisia. Kiitosaihe on myös sekin, että saamme asua omassa kodissamme ja omassa maassamme turvatuissa olosuhteissa.   No niin; nämä olivat nyt minun tämän aamupäivän ajatuksiani ja huomioitani.

Helatorstain sanoma.

 Viimeksi kirjoitin "Ilon siemenistä";  ja siitä, että mieleni teki kovasti osallistua seurakunnan järjestämään "Kukan päivän tempaukseen" viime torstaina. Ja niin siinä sitten vain kävi, että minua "pyydettiin" mukaan. Siis käymään tervehdys käynnillä muutaman yksinäisyydestä kärsivän ystävän luona ja viemään heille seurakunnan tervehdyksen.       Silloin samaisena päivänä vietimme myöskin Jeesuksen taivaaseen astumisen muistopäivää, Helatorstaita.    Jeesus nousi taivaaseen Öljymäeltä ja lupauksensa mukaan hän myöskin saapuu samaan paikkaan. Ajankohta on meiltä kaikilta salassa sillä Jeesus sanoi, että "sen tietää vain Isä yksin". Sen tähden meidän tulisi olla valmiina, kun Jeesus tulee noutamaan omansa täältä yhä vain pimenevästä ja synnin runtelemasta maailmasta. Nyt olemme ja elämme vielä armon ajassa ja meitä edelleen kutsutaan Jeesuksen luo. Hänellä ainoalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi. Hän on ovi Jumalan valtakuntaan ja Hän on myöskin "tie, totuus ja elämä."  Meille ei ole osoitettu muuta tietä iankaikkiseen elämään kuin Jeesus Kristus. Hän on kuolemallaan voittanut kuoleman ja synnin vallan. Meillä on kaksi vaihtoehtoa; "joko siirtyä kuoleman kautta elämään tai elämän kautta kuolemaan"  Kun Jeesus tulee takaisin, hän tulee "Kunnian kuninkaana ja Herrojen herrana."  "Silloin armon aika" loppuu ja alkaa Jumalan tuomioiden aika. Tätä sanomaa meidän vain tulee viedä kaikkialle maailmaan ja esillä pitää Jeesuksen lähetyskäskyn mukaan. Ettei kukaan hukkuisi, vaan että kostuisimme iankaikkiseen elämään Jumalan luokse taivaaseen.

Ilon siemeniä!

Huomasin juuri itsessäni piileskelevän pienen filosofin. Siis sellaisia filosofisia ajatuksia tai filosofisuutta tai halua filosofoida. miten sen asian ilmaisisin? Tämä on niin hieno sana ettei  siihen tahdo löytää edes oikeata sana muotoa. Ajatukseni lähtivät liikkeelle tulevasta äitienpäivästä. Nämä ajatukset synnyttivät halun siivota ja ylipäänsä järjestää sillä tavalla juhlan tuntua. Tehdä ainakin täytekakku. Se tulisi meillä kyllä syödysi vaikka ei tulisi vieraitakaan, sillä meidän isäntä tykkää makeasta. Hän sanookin "tykkäävänsä makeasta elämästä."  Tiedän kyllä, että meille vieraitakin tulee sillä joku lapsista on jo ilmoittanutkin tulostansa. Se asia taas synnytti ajatuksissani kiitollisuutta. Jatkoin filosofointiani edelleen.  Mielikuvitukseni ei edes riitä kartoittamaan kuinka paljon minulla on on aihetta kiitokseen ja meillä  suomalaisilla yleensäkkin on.         Ajatukseni kulki siihen suuntaan, että miten minä voisin tuottaa iloa toisille.   Tuli mieleeni, että täällä Pälkäneellä on järjestetty seurakunnan taholta sellainen "Kukan päivän tempaus." Sellainen muistaminen yksinäisyydestä kärsiville lähimmäisillemme.  Seurakuntaan sai ilmoittaa tuntemiansa tällaisia henkilöitä näiden tervehdyksen vastaanottajien listalle. Toinen osallistumis tapa oli, että sai ilmoittaa itsensä näiden tervehdysten viejiksi näille henkilöille.   Kukan päivän aamuna porukka kokoontuu leipomaan tuoreita pullia  ja taitaa siihen tervehdykseen jotain muutakin tulla mukaan.   Tästä tervehdysten perille saattamisesta jääväsin itseni, sillä en tohtinut pyrkiä siihen mukaan siksi kun kuulun eri seurakuntaan. Mieleni teki kuitenkin. Tätä ajatellessani ja miettiessäni huomasin voivani yksityisesti muistaa joitakin mieleeni tulleita tällaisia ystäviä.    Idea on hyvä toteutettavaksi arkielämässämme "matalalla kynnyksellä" sillä tällaisia tilanteita kohtaamme kyllä jatkuvasti. Eli sitä, että meillä on mahdollisuus tuottaa iloa lähimmäisillemme. Sehän on oikeastaan yksi elämämme mahdollisuuksista ja myöskin tarkoitus. Tämä on Jumalan tahto; että me hyviä tekoja tekisimme. Näin olemme myöskin "maailman parantajia", vaikka vain yhden ihmisen maailmaa kerrallaan, mutta sitä kautta se sitten  "siunavuntuu." edelleen.       Hyvää tulevaa äitienpäivää!