Oi Herra suuri, Luoja maaan ja taivaan.

    Sain jälleen kerran todeta sen, että Jumalan luoma maailma on yllättävän kaunis ja ihmeellinen.
Muutama viikko takaperin katselin aamuauringon nousua järven takaa. Yllättäin näinkin aivankuin kirkkaasti  säkenöivän tähden, enkä tahtonut saada silmiäni siitä irti. Tutkin pitkään, mitkä asiat yhdessä vaikuttivat tämän erikoisen ilmiön muodostumisen. Tähti  näytti aivan todelliselta, vain tavallista suuremmalta tähdeltä, jonka säteet siivilöityivät koivun rungon ja oksien välistä. Sumuverhon siinä edessä pehmentäen vaikutelmaa ja antaen sille erikoista ilmettä ja tunnelmaa. Sumu verhosi koivun rungon ja oksat varjoonsa, niin että vain tähti säteineen täytti maiseman. Vertauksena voisi ajatella talven tähtimäisiä lumihiutaleita monen kertaisesti suurennettuna, sillä erotuksella vain, että tämä tähti oli loistavan kirkas.
Todellisuudessa nouseva aurinko kuvastui hehkuvan kirkkaasti veden pinnassa lähettäen säteitään ympärilleen.
 Ajattelin näkemiäni luonto kuvia Sydän- Hämeen lehden palstoilla. "Olispa minulla nyt  kamera kädessä ja Eero Mäki-Mantilan taito ottaa tästä loistavasta luonnon ilmiöstä kuvia", ajattelin.  Kuva tiettävästi"puhuu enemmän, kuin tuhat sanaa".
Joka tapauksessa olin näkemästäni hyvin vaikuttunut.
Liitän tähän tekstiini hyvin sopivan, vanhan laulun, Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan. Löysin siitä uudenlaisen version.

Koen, että tässä kuorossa erilaiset ihmiset yhdessä antavat oman uskon tunnustuksensa suureen Jumalaansa ja Vapahtajaansa.

Kirpputorilöytö

Kirpputorilta ei yleensä löydetä sitä, mitä olemme lähteneet etsimään, vaan sieltä tehdään niitä varsinaisia "löytöjä".
Edellisen postaukseni myötä muistoistani heräsi eloon käyntini erään seurakunnan lähetyskirpputorilla ja se asia, miten tämä kertomani kadonnut ja löytynyt,kultainen pieni risti ketjuineen  päätyi omistukseeni, se on aivan oma tarinansa..
Olin silloin erään vanhemman ystäväni kanssa liikkeellä ja katselin siinä aikani kuluksi koruvalikoimaa. Kysyin myyjältä, että löytyiskö sieltä ristiä. Hän vastasi ettei varmaankaan löydy, mutta  hänellä on kotona itsellään kaksi joista pienempää hän ei käytä juuri ollenkaan j, ettäa hän voisi antaa sen minulle.
Seuraavan kerran tapasin tämän samaisen kirpputorimyyjän aivan yllättäin. Olin jälleen tämän samaisen vanhuksen kanssa eräässä liikkeessä hänen asioillaan. Tervehdittyämme hän kaivoi kassistaan käteeni pienen mytyn sanoen, että "katso tätä kotona, mitä mieltä tästä olet ja nähdään sitten kirppiksellä". Hänen mentyään katsoin kädessäni olevaa pientä kukkaroa ja sen sisältä löytyvää pientä ristiä. Olin  iloinen yllättävästä kohtaamisestamme ja ennenkaikkea olin iloinen tästä pienestä rististä, jonka tällä tavalla sain omakseni aivan kuin lahjaksi.  
"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa".  Tämä myyjä  toteutti tässä asiassa tätä Jumalan sanaa kirjaimellisesti.
Sillä ristin sanomahan on juuri siinä, että ristin kuolemansa kautta Jeesus sovitti meidän syntimme ja ylösnousemuksensa kautta  hän  antaa meille iankaikkisen elämän. Tämän elämän saamme ottaa lahjana vastaan. Tyhjä risti kaulassani puhuu minulle siitä, että Jeesus ei jäänyt ristille. Hän elää ja hänessä minäkin saan elää.

Yllätyksiä.

Elämässä tapahtuu hyviäkin yllätyksiä.
Kerronpa tässä pari itselleni viimeksi tapahtunutta asiaa. Aloittaisinko eilisestä päivästä, "sillä järjestys se olla pitää, vaikka huonompikin".
Tai oikeastaan se oli jo toissapäivän ilta kun yllätyin nukkumaan mennessäni, mutta mikä sitten kirkasti koko eilisen päivän antaen hyvän mielen aamusta alkaen.
Ja mitä sitten olikaan tapahtunut? Pienellä yö pöydälläni oli mummua odottamassa kaunis kukkakimppu ja vieressä pieni keko puutarhasta itse poimittuja marjoja.
Pienet lapsen lapseni olivat olleet iltasella meillä kylässä ja huomaamattani vieneet yläkertaan sänkyni viereen yöpöydälle tämän omintakeisen tervehdyksen. Tuntui, että se oli sellaista sydämen rakkauden kieltä, joka puhui minulle enemmän kuin tuhat ääneen lausuttua sanaa.
Niinpä sitten eilen ajatuksissani muistin myöskin Siunata näiden tyttösten tämän syksyn ensimmäistä koulupäivää.

Sitten se tämän päivän aivan erilainen yllätys:
Minulla oli aika terveysaseman laboratorioon ja sinne mennessäni heti ovella tämä labrahoitaja huomasi kaulaketjuni olevan putoamaisillaan. Otin sen käteeni ja huomasin, että siinä roikkuva pieni kultainen risti oli jo päässyt putoamaan. Tutkin vaatteeni ja pois lähtiessäni sitä etsittiin useammankin henkilön voimin. Ei vain löytynyt. Henkilökuntakin lupasi liikkua avoimin silmin, jos se risti sattuisi vastaisuudessa osua jonkun silmiin.
Hiljaa mielessäni kerkisin lähettää avunpyynnön myöskin Taivaan Jumalalle.
Meillä ihmisillä on sellainen syvällä oleva käsitys siitä, ettei Jumalaa voi häiritä pienillä asioilla.
Ja isoissakin asioissa Jumalan apuun turvaudutaan vasta kaikkein viimeisimpänä, jos silloinkaan.
Kokemuksesta tiedän, että Jumala haluaa auttaa meitä pienissäkin asioissa, sillä hän on myös arkipäivän Jumala.
No niin, tämä tarina ei päättynytkään tähän, vaan onnellinen jatko-osa seurasi heti kotiin päästyäni.
Sain otettua takin päältäni, niin kirkas risti aivan säteili siinä lattiamatolla silmieni edessä. Se oli pudonnut siihen jo kotoa lähtiessäni.
Edellä kertomani tapaukset ovat näitä arkipäivän ihmeitä, ja näitä sattuu varmasti meidän jokaisen kohdalle.
Virren sanoin: Laske siunaukset yksittäin, huomaa Herran hyvyys päivittäin, jne.......

Veteraanijuhla

Keväällä juhlimme viime sotiemme vielä elossa olevia veteraaneja ja muistelimme  heidän uhrautuvaisuuttaan yhteisen isänmaamme puolesta. Ympäri Suomea järjestettiin näitä juhlia, missä heille luovutettiin tasavaltamme presidentin, Sauli Niinistön, myöntämä  Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali. Osuin keväällä paikalle erääseen tällaiseen juhlaan, mennessäni katsomaan setääni Pälkäneen Kostia kotiin. Hänelle oli siellä järjestetty aivan oma juhlatilaisuutensa kakkukahvien kera. Olemme täällä Suomessa saaneet viettää jo niin monia rauhan vuosia, että harva kansastamme enää muistaa sodan aikaa tai on kuullut kerrottavan siitä omakohtaisia kokemuksia. Pidämme valtiollista itsenäisyyttämme jo "itsestään selvyytenä". Näistä "itsestään selvyyksistä" meidän tulisi kuitenkin muistaa kiittää Jumalaa, niin kuin kaikesta muustakin elämäämme kuuluvasta asiasta. Tiedän, että uskovat Suomen kirkoissa ja seurakunnissa ovat paljon rukoilleet ja edelleenkin rukoilevat koko Suomen kansan ja rajojemme puolesta. Raamattu kehoittaakin meitä näin tekemään.  Osallistuessani tuohon mainitsemaani sedälleni järjestettyyn juhlaan, mielessäni alkoi soida virren "Soi kunniaksi Luojan" sävelet. Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen. Tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän Isä rakkahasti ain vaalii luotujaan. Ja kaiken taitavati Hän ohjaa tuolta taivaastaan. jne.

Jerusalem päivä

Israelin valtio syntyi vuonna 1948. Kuuden päivän sota, jolloin Jerusalem vapautettiin, käytiin 5-6 kesäkuuta v. 1967.

Liitän tähän mielenkiintoista tekstiä Sirkku Saban mukaan.

"Suomalaisittain on merkittävää, että Israelin kaduilla liehui koko kuuden päivän sodan ajan Suomen ja Israelin sinivalkoiset liput. Mielestäni tällä on profeetallinen sanoma. Silloisen ulkoministerin Rafael Paasion vierailu Israelissa oli juuri ollut ennen sodan syttymistä eikä kukaan ehtinyt ottaa lippuja alas.

Papit puettiin muinoin Israelissa kokovalkoiseen ja kasukka oli sininen. Sininen ja valkoinen ovat Jumalan papin värit. Kun katselet alkuperäistä rukousviittaa, sekin on väriltään valkoinen ja sininen.
Kun Suomi alkoi valmistella omaa lippuaan, niin siihen valittiin lopulta valkoisella pohjalla sininen risti, johon keskelle upotettiin keltainen leijona. Uskon tässä olleen Jumalan johdatus. Suomella oli lippu vuosikymmeniä ennen kuin syntyi valtio nimeltä Israel.
Israelin lipussa on kaksi sinistä linjaa ylhäällä ja alhaalla. Ylempi tarkoittaa pohjoista Israelia ja alempi eteläistä Juudaa, niiden keskellä on Daavidin kilpi."

Kun yhdistetään nämä kaksi lippua; Suomen ja Israelin, pistämällä ne päällekkäin, sinulla on Jumalan papin värit, Israelin kuningaskunta ja Juuda, jotka yhdistyvät ristillä ja Daavidin kilven keskellä on Juudan jalopeura. Siinä on koko raamattu.

Suomen lippu oli Messiaan symbolina, kun Israel voitti vihollisensa ja vapautti pyhän kaupungin, Jerusalemin".        


Kesäkuussa 5.6.-16 juhlitttiin Jerusalemin vapautuksen muistopäivää. Tuon yllä olevan tekstin olen näissä tunnelmissa kopioinut Sirkku Saban tekstistä ja liittänyt tähän blogini sivulle. Aiheesta kirjoittamiseni on kuitenkin jäänyt niin sanotusti "vaiheeseen". 
Siksiköhän ei ole päässyt syntymään uusiakaan tekstejä, kun muutama on jäänyt luonnoksen asteelle ikäänkuin tulpaksi,
Jerusalem on Israelin ikuinen pääkaupunki ja se on myöskin Suuren Kuninkaan kaupunki.
Kun Jeesus palaa maan päälle, niin hän palaa Öljymäelle Jerusalemissa.
Jumala sanassaan kehoittaa meitä rukoilemaan rauhaa Jerusalemille. Käsi sydämelle; olemmeko tulleet noudattaneeksi tätä kehoitusta?







 

Kylvön aika

 Viikon loppuna meillä oli pienet sisarukset  yökylässä ja sain heiltä hyvää palautetta siitä, että heistä vanhemmalle pari vuotta sitten Joululahjaksi antamaani Raamattua oli todellakin luettu.
 Löysin muutama vuosi sitten luku ohjelman, jota noudattamalla saa Raamatun luetuksi lävitse vuoden aikana. Nyt pyhä aamuna luimme isännän  kanssa Uuden testamentin puolelta vuorossa olevan Luukkaan evankeliumin alku lukuja, joissa  kerrotaan enkelin ilmestymisestä Marialle ilmoittamaan Jeesuksen  syntymisestä.
Tähän saumaan vanhempi tytöistä ilmoitti sen  paikan olevan heille tuttu, koska silloin, kun hän sai sen Raamatun, niin hän luki sitä pikkusiskolle iltasella ja tämä  halusi hänen lukevan tätä kertomusta Jesuksen syntymästä vielä Tammikuussakin.  
Sanoin siihen, että sitä kyllä kannattaa lukea ja vaikka kesälläkin.
Raamatun sanaa KANNATTAA todellakin lukea sillä  se varastoituu meidän mieleemme. Voi nimittäin elämässä tulla sellaisiakin  aikoja, ettei sen lukeminen  ole meille mahdollista. Voi tulla silmiin sokeutta tai jotain muuta sairautta niin ettemme pysty lukemaan ja myöskin maailman aika ja yhteiskunnallinen tilanne voi niin muuttua, ettei Raamatun lukeminen ole suotavaa, eikä sallittua. nytkin näkyy yhteiskunnassamme viitteitä siihen suuntaan.Silloin on hyvä jos meissä on varastoituna Jumalan sanaa jota Pyhä Henki voi nostaa alitajunnastamme aina tarpeen mukaan meille voimaksi ja rohkaisuksi ym.
Jumalan sanan siemen on sellainen siemen, joka ei koskaan kuole. Minua lohdutti joskus erään ystävän sana näidenkin tyttöjen kohdalla, että "sydämiin  kylvetty sana ei häviä, eikä kuole, eikä kukaan pysty sitä sieltä pois ottamaan. Kerran Jumala antaa sille kasvun".
Kylvetään Jumalan sanaa nyt, kun on sen aika, niinhän tekee myöskin maamies pellollaan. 

Helatorstai

"Sä sanot usko Jumalaan on vanhanaikaista ja että vanhanaikaista on laulaa taivaasta". Muistini sopukoista nousi esiin pätkä vanhasta, nuoruuteni ajan laulusta ajatellessani tätä Helatorstain sanomaa. Se on toivon sanomaa meille ihmisille ja mielelläni siitä kirjoitan. Oli sitten vanhanaikaista tai ei, se on sanomaa, joka on voimassa kaikkina aikakausina. Jeesus sanoo, että "vaikka taivas ja maa katoaa, niin hänen sanansa eivät koskaan katoa".
Jumalan lupaukset Messiaan, Vapahtajan syntymästä tänne maan päälle toteutuivat kirjaimellisesti. 
Jeesus syntyi ensimmäisen kerran hyvin vaatimattomasti halpaan tallin seimeen.
 Raamatusta löytyy myöskin lupauksia hänen toisesta tulemisestaan.
  Helatorstaita vietämme Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Tästä Raamatttu kertoo mm. Ap.t. 1: 9-11, että pilvi vei hänet pois opetuslasten näkyvistä.
Tessalonikalaiskirjeessä kerrotaan myöskin näin, että hänen omansa nostetaan "tuuliin ja pilviin" Jeesusta vastaan yläilmoihin hänen tulemuksessaan.1 Tess. 4: 18. 
Matteuksen evankeliumin luvussa 24, on myöskin kirjoitettu samasta aiheesta meille varteen otettavaa sanaa. Siinä meitä kehoitetaan valvomaan" sillä emme tiedä päivää emmekä hetkeä", jona Jeesus saapuu.
Ennen vanhaan kiinnitimme puhelin pylväisiin ilmoituksia, missä luki: "Jeesus tulee pian, oletko valmis".
 Se lause pitäisi oikeasti kääntää: Jeesus tulee äkkiä, yllättäen. Tarkoittaen, että Jeesus tulee aivan niin sekunnin murto osassa, ettei silloin kukaan ehdi tehdä parannusta, eikä muutakaan asiaa, että asiat olisi kunnossa Jumalan kanssa. Siksi valvominen näissä asioissa on enemmän kuin tarpeellista.
Tuli jälleen mieleeni sanat lapsuuteni aikana usein lauletusta laulusta. Siinä sanotaan: "Älä sano; "sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella" elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle. Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina",
Mutta nyt tähän päätteeksi liitän vauhdikkaan ja iloisen laulun Jeesuksen tulon odotuksesta.
 "Kun Jeesus saapuu".  Se on nauhoitettu Örebron Elim seurakunnan suomalaisen ryhmän tilaisuudesta.

Miettimisen jälkeen liitän tähän vielä Viktor Klimenkon laulun, Valkea ratsumies, mikä on jo kauan ollut ajatuksissani. Tuo edellinen tuli sillä tavalla "ex tempore", ennalta suunnittelematta. Sen löysin etsiessäni tätä toista, Klimenkon laulua samasta aiheesta

.