Jumala puhuu. Hän puhuu meille arkisisten asioiden yhteydessä. Nyt juuri ymmärrän Jumalan puhuvan minulle kiitollisuudesta, kun huomaan pyyhkiessäni nokista laattiaa ja saadessani sen jopa helposti puhtaaksikin. Minulla on käytettävissäni paksua kastelun kestävää paperia ensiavuksi ja sen jälkeen saan vain vääntää hanasta ja saan lämpimän veden astiaan plus pullosta pesuanetta. Ajattelen sitä kuinka helppoa nyky aikana esim. siivouskin voi olla. Myöskin tämä kirjoittamiseni onnistuu kesken arkisten töiden. Ei tarvitse etsiä kynää ja paperia kaapista. Istahdan vain tähän koneen ääreen ja muutama "klikkaus", niin jopa sain alkaa kirjoittamaan Jumalan minulle antamia ajatuksia, "mustaa" valkoiselle".Ja kohta painan kohdasta, julkaise, sitten ovatkin ajatukseni jo blogi ystävieni luettavissa. Niin moni asia on meille tehty helpoksi, kun ajattelemme esim. esivanhempiemme elämää sukupolvi taaaksepäin. Kysymys kuuluukin? Osaammeko me olla kaikesta tästä kiitollisia Taivaan Jumalalle. Meillä on niin paljon kiitollisuuden aiheita ympärillämme, ettemme luetella taida. Vielä voisin mainita ruoán riittävyys, lämpimät asunnot terveydenhuolto ja koulutus. Pidämme kaikkea tätä vain itsestään selvinä, meille kuuluvina asioina.
Mutta alkuun! Mistä se noki tuohon keittiön lattialle sitten pääsi tupsahtamaan. Meidän "talorempassamme" on menossa vaihe, että muuri on purettu ja tänä aamuna miehet alkoivat korjata savupiippua. Kukaan ei vain huomannut tukkia "röölejä". Sieltä kautta se noki sitten pääsi tulemaan ja sotkemaan lattiaa.
No, nyt menen jatkamaan kokkausta, että miehet pääsevät syömään. Elämä on yllätyksiä täynnä.
tiistai 26. elokuuta 2014
torstai 21. elokuuta 2014
Totuuden etsintää.
Lueskelin Sydän-Hämeen lehteä ja mielenkiintoni heräsi silmäillessäni erästä artikkelia. Jo kahden vuoden ajan on täällä Mikkolan navetalla jatkunut luentosarja, totuuden kaleidoskooppi. Siinä on lehden artikkelin mukaan "huhuiltu" totuuden perään, Ja lopputulemana todettiin, että lopullisinta totuutta ei koskaan tavoiteta. Ajattelin, että tuohon asiaan olisi ollut kirkolla, niinkuin tietysti myöskin meillä vapaiden suuntien Kristityillä, painavaa sanottavaa. Miksiköhän totuuden elämäänsä löytäneet, osaavatkin olla niin hiljaa löydöstään.
Tässä Totuuden kaleidoskooppi -sarjassa on totuutta yritetty lähestyä mm.historian, talouden, teologian, median, geenien ja aistien näkökulmasta. No mainittiinhan tuossa luettelossa kyllä myöskin teologia, mutta nyt sen huomattuani, ihmettelen vielä enemmän ehdottoman totuuden löytymättömyyttä. Sillä teologia merkitsee Jumaluusoppia eli oppia Jumalasta.
Jo Pontius Pilatus kyseli aikanaan totuuden perään: Mikä on totuus? Meille on vähän arvoitus, valkeniko hänelle totuus. Joka tapauksessa hän "pesi kätensä", kun ei halunnut totuutta, siis Jeesusta, tuomita, ristille.
Jeesus itse sanoo olevansa, Tie, Totuus ja Elämä: Eli Hän on tie Taivaallisen Isän luo. Sitten Hän itse on Totuus ja Hänessä meillä on myöskin iankaikkinen Elämä.
Tätä voi kokeilla, sillä Jeesus lupaa: Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Joh.7:17.
Tässä Totuuden kaleidoskooppi -sarjassa on totuutta yritetty lähestyä mm.historian, talouden, teologian, median, geenien ja aistien näkökulmasta. No mainittiinhan tuossa luettelossa kyllä myöskin teologia, mutta nyt sen huomattuani, ihmettelen vielä enemmän ehdottoman totuuden löytymättömyyttä. Sillä teologia merkitsee Jumaluusoppia eli oppia Jumalasta.
Jo Pontius Pilatus kyseli aikanaan totuuden perään: Mikä on totuus? Meille on vähän arvoitus, valkeniko hänelle totuus. Joka tapauksessa hän "pesi kätensä", kun ei halunnut totuutta, siis Jeesusta, tuomita, ristille.
Jeesus itse sanoo olevansa, Tie, Totuus ja Elämä: Eli Hän on tie Taivaallisen Isän luo. Sitten Hän itse on Totuus ja Hänessä meillä on myöskin iankaikkinen Elämä.
Tätä voi kokeilla, sillä Jeesus lupaa: Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Joh.7:17.
maanantai 18. elokuuta 2014
Kaksi tietä
Toissa sunnuntaina kirkon evankeliumi tekstinä oli Matt.7:13-14, Jeesuksen kehoitus mennä sisälle ahtaasta portista. Toisena vaihtoehtona oli avara portti ja sen kautta laveaa tietä pitkin kulkeminen. Alkavalla viikolla raamattupiirissämme käsiteltiin vielä samaa asiaa.Valitettavasti olin silloin estynyt pääsemästä mukaan. Kuulemani mukaan keskustelu oli ollut vilkasta. Olihan tosi mielenkiintoinen aihe kysymyksessä. Kipinä sieltä lensi ja sytytti minutkin jälleen kerran miettimään tätä elämän ja kuoleman kysymystä. Sillä juuri siitähän tässä asiassa on kysymys. Valittavanamme on iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa tai sitten iankaikkinen ero Jumalasta.
Kuulin ja luinkin, harvinaista kyllä, tästä tekstistä useammankin version mennä viikolla. Mutta missään niissä ei mielestäni selkeästi kerrottu, miten ihminen pääsee tälle kaidalle taivastielle, koska ei sille vahingossa jouduta, eikä eksytä.
Jeesus vastaa Nikodeemukselle, joka jostakin syystä tulee yöllä Hänen luoksensa kyselemään näistä asioista, näin: "Ellei ihminen synny uudesti ylhäältä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan". Nikodeemus kysyy, "miten ihminen voi vanhana syntyä"? Tähän Jeesus vastaa, vertauksella, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Se on Jumalan teko ihmisessä. Mutta ihmisen täytyy itse tulla Jeesuksen tykö ja hänellä täytyy olla selkeä tahtotila, että hän haluaa tulla pelastetuksi. Silloin, kun me tunnemme itsemme epäonnistuneiksi ja syntisiksi, niin me voimme esim. rukoilla ns. syntisen rukouksen, jos emme omin sanoin osaa rukoilla. Tämä rukous on laadittu avuksi Jumalan apua kaipaavalle ihmiselle. Se löytyy "guuglettamalla", laittaen hakusanaksi"syntisen rukous". Jumala kuule ja vastaa Hänen mielensä mukaisiin rukouksiin. Onhan hän luvannut, että kuka ikinä huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä muuta nimeä ei ole ihmiskunnalle annettu,missä me voimme pelastua, kuin Jeesus nimi. Ei meitä pelasta kaste, eikä ehtoollinen. Ei minkään kirkon, eikä seurakunnan jäsenyys, ei kummien usko, vaan täytyy olla omakohtainen usko Jeesukseen. Ja juuri tämän uskon Jumala meille lahjoittaa, kun tulemme Jeesuksen luokse. Sanassa sanotaan: "Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat hänen nimeensä". Ja tämä sama sana on voimallinen toteutumaan tänäkin päivänä. Emme ole epävarmojen asioiden kanssa tekemisissä. Jumalan sana on varma ja luotettava ja kaiken vastaan ottamisen arvoinen, sanoo Paavali kirjeessään.
Portin kaidalle tielle tekee ahtaaksi se, että meidän itse on myöskin luovuttava jostakin. Ensiksikin meidän on jätettävä"syntisäkkimme" ristin juurelle. Emme myöskään voi tuoda Jumalan eteen esim. omia ansioitamme. Kaikki, mitä me täällä maailmassa omistamme, on meille Jumalan lahjaa ja saamme niistä iloita mutta ne eivät saa olla meille tärkeämpiä tai rakkaampia kuin on pelastus Jeesuksessa, Niinkuin Paavali tässäkin kohtaa sanoo, että " hän pitää sen kaiken roskana Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla".
Jeesus siirtää meidät kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen ja Saatanan vallasta Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan. Jeesus vielä vakuuttaa meille, että joka Hänen tykönsä tulee, sitä Hän ei heitä ulos.
Kuulin ja luinkin, harvinaista kyllä, tästä tekstistä useammankin version mennä viikolla. Mutta missään niissä ei mielestäni selkeästi kerrottu, miten ihminen pääsee tälle kaidalle taivastielle, koska ei sille vahingossa jouduta, eikä eksytä.
Jeesus vastaa Nikodeemukselle, joka jostakin syystä tulee yöllä Hänen luoksensa kyselemään näistä asioista, näin: "Ellei ihminen synny uudesti ylhäältä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan". Nikodeemus kysyy, "miten ihminen voi vanhana syntyä"? Tähän Jeesus vastaa, vertauksella, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Se on Jumalan teko ihmisessä. Mutta ihmisen täytyy itse tulla Jeesuksen tykö ja hänellä täytyy olla selkeä tahtotila, että hän haluaa tulla pelastetuksi. Silloin, kun me tunnemme itsemme epäonnistuneiksi ja syntisiksi, niin me voimme esim. rukoilla ns. syntisen rukouksen, jos emme omin sanoin osaa rukoilla. Tämä rukous on laadittu avuksi Jumalan apua kaipaavalle ihmiselle. Se löytyy "guuglettamalla", laittaen hakusanaksi"syntisen rukous". Jumala kuule ja vastaa Hänen mielensä mukaisiin rukouksiin. Onhan hän luvannut, että kuka ikinä huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä muuta nimeä ei ole ihmiskunnalle annettu,missä me voimme pelastua, kuin Jeesus nimi. Ei meitä pelasta kaste, eikä ehtoollinen. Ei minkään kirkon, eikä seurakunnan jäsenyys, ei kummien usko, vaan täytyy olla omakohtainen usko Jeesukseen. Ja juuri tämän uskon Jumala meille lahjoittaa, kun tulemme Jeesuksen luokse. Sanassa sanotaan: "Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat hänen nimeensä". Ja tämä sama sana on voimallinen toteutumaan tänäkin päivänä. Emme ole epävarmojen asioiden kanssa tekemisissä. Jumalan sana on varma ja luotettava ja kaiken vastaan ottamisen arvoinen, sanoo Paavali kirjeessään.
Portin kaidalle tielle tekee ahtaaksi se, että meidän itse on myöskin luovuttava jostakin. Ensiksikin meidän on jätettävä"syntisäkkimme" ristin juurelle. Emme myöskään voi tuoda Jumalan eteen esim. omia ansioitamme. Kaikki, mitä me täällä maailmassa omistamme, on meille Jumalan lahjaa ja saamme niistä iloita mutta ne eivät saa olla meille tärkeämpiä tai rakkaampia kuin on pelastus Jeesuksessa, Niinkuin Paavali tässäkin kohtaa sanoo, että " hän pitää sen kaiken roskana Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla".
Jeesus siirtää meidät kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen ja Saatanan vallasta Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan. Jeesus vielä vakuuttaa meille, että joka Hänen tykönsä tulee, sitä Hän ei heitä ulos.
perjantai 1. elokuuta 2014
Taivaallista viisautta
Kodissamme pirtin seinällä on ollut noin kolmen vuosikymmenen ajan sellainen messinkiin pakotettu taulu, jossa on kuva rukouksessa yhteen liitetyistä käsistä. Lisäksi siinä on arvokas elämän ohje, jonka tekstissä sanotaan tähän tapaan. "Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä asiat toisistaan".
Muistan nuorempana,- meillä oli mieheni kanssa Tampereella käydessämme tapana poiketa eräässä kone liikkeessä, vaikkei niin asiaakaan sinne aina olisi ollut. Sen koneliikkeen omistaja oli mieheni entinen naapuri pohjanmaalla, uskovainen mies. Erään kerran seisoin siellä koneliikkeen käytävällä pysähtyneenä tutkimaan seinällä olevaa taulua. Kysymyksessä oli juuri tämä mainitsemani kotimme seinällä oleva taulu. Ehkä siinä meni hetken aikaa, että sain luettua koukeroisilla kirjaimilla kirjoitetun tekstin ja lisäksi varmasti halusin sisäistää sen sanoman, niin etä se jäisi mieleeni ja voisin halutessani muistaa sen uudelleen. No, se ystävämme kävelee sitten siihen viereeni ja ehkä hetken mielijohteesta ottaa taulun seinältä,ja sanoo antavansa sen minulle. Siitä vain hän muitta mutkita ottaa taulun seinältä, käärii sen käärepaperiin ja niin taulu vaihtaa omistajaa.
Muistan kuinka kotona alkuun huomasin, että ei se teksti niin vain mieleen jäänyt. Aina oli jokin asian kohta tarkistettava uudelleen. Monesti mietin, että muistankohan käyttää tekstin ohjetta sitten, kun sitä elämän varrella tulee tarpeen noudattaa.
Heräsin huomaamaan, että nyt aivan tiedostamattani olen saanut noudattaa tämän rukouksen esimmäistä osiota. Jumala on suonut minulle tyyneyttä hyväksyä erään haikealta ja surulliseltakin tuntuvan asian niin, että se on lähipiirini silmissä kääntynyt näyttämään jopa siltä, että iloitsen siitä asiasta. Jumalan sanan kanssa linjassa olevat rukoukset toimivat aivan samoin kuin Jumalan sanakin toimii elämässämme silloin, kun se saa "uskossa sulautua meihin", nimittäin hyödyttäen joka päiväistä elämäämme arkemme keskellä. Ihmeellistä, mutta kuitenkin totta.
Muistan nuorempana,- meillä oli mieheni kanssa Tampereella käydessämme tapana poiketa eräässä kone liikkeessä, vaikkei niin asiaakaan sinne aina olisi ollut. Sen koneliikkeen omistaja oli mieheni entinen naapuri pohjanmaalla, uskovainen mies. Erään kerran seisoin siellä koneliikkeen käytävällä pysähtyneenä tutkimaan seinällä olevaa taulua. Kysymyksessä oli juuri tämä mainitsemani kotimme seinällä oleva taulu. Ehkä siinä meni hetken aikaa, että sain luettua koukeroisilla kirjaimilla kirjoitetun tekstin ja lisäksi varmasti halusin sisäistää sen sanoman, niin etä se jäisi mieleeni ja voisin halutessani muistaa sen uudelleen. No, se ystävämme kävelee sitten siihen viereeni ja ehkä hetken mielijohteesta ottaa taulun seinältä,ja sanoo antavansa sen minulle. Siitä vain hän muitta mutkita ottaa taulun seinältä, käärii sen käärepaperiin ja niin taulu vaihtaa omistajaa.
Muistan kuinka kotona alkuun huomasin, että ei se teksti niin vain mieleen jäänyt. Aina oli jokin asian kohta tarkistettava uudelleen. Monesti mietin, että muistankohan käyttää tekstin ohjetta sitten, kun sitä elämän varrella tulee tarpeen noudattaa.
Heräsin huomaamaan, että nyt aivan tiedostamattani olen saanut noudattaa tämän rukouksen esimmäistä osiota. Jumala on suonut minulle tyyneyttä hyväksyä erään haikealta ja surulliseltakin tuntuvan asian niin, että se on lähipiirini silmissä kääntynyt näyttämään jopa siltä, että iloitsen siitä asiasta. Jumalan sanan kanssa linjassa olevat rukoukset toimivat aivan samoin kuin Jumalan sanakin toimii elämässämme silloin, kun se saa "uskossa sulautua meihin", nimittäin hyödyttäen joka päiväistä elämäämme arkemme keskellä. Ihmeellistä, mutta kuitenkin totta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)