Juhannus

Elämme parhaillaan keskikesän aikaa ja valmistaudumme keskikesän juhlaan, Juhannukseen.
Muistelen mielessäni lapsuuteni ajan Juhannuksia. Kodissamme siivottiin ehkä vähän vielä  perusteellisemminkin kuin normaaleina viikonloppuina. Myöskin piha siivottiin ja tuotiin nuoria koivuja "Juhannuslimoja" porraspieliin. Se antoi hyvän tuoksun ja juhlavuutta pihapiiriin.
Oli myöskin leivottu pullaa ja äiti ruukasi tehdä myös kaksi kakkua, tumman ja vaalean, kahvileiväksi. Äidillä oli varmaankin mielessä ajatus vieraiden tulosta, koska edessä oli kaksi pyhää.
Siihen aikaan kyllä yleensäkin leivottiin  ja siivottiin viikonlopuksi sen mukaan kuin nyt ehdittin ja jaksettiin. Kotimme oli maalaistalo, niin karjanhoito ynnä kaikki muu siihen liittyvä kuului normaaliin elämän menoon. Ei ollut jääkaappeja eikä pakastimia. Ei viemäreitä eikä "tuomareita". Oli juokseva vesi, kun otit likaämpärin käteesi ja toiseen puhdas vesiämpärin ja lähdit ulos ne kädessäsi. Toisen toit palatessasi tyhjennettynä ja toisen täytettynä.
Esim. maito jäähdytettiin ja säilytettiin lähteessä. Muistanpa, että taloudessa kätettävä maito saatettiin laskea ämpärissä kaivoonkin. Se tosin oli tehtävä hyvin varoen, ettei päässyt vahingossa läikkymään yli."Kun keinot loppuu, niin konstit alkaa".
Sitä työtä ei annettu lasten tehtäväksi, vaikka lapset yleensä osallistuivatkin kaikkeen työhön ikänsä tuomin edellytyksin ja voimiensa mukaan.
Kylläpä ajatukseni lähtivät liitelemään kauemmaksi kuin olin ajatellutkaan muistoihini palata.
Mutta palataan sitten vieläkin kauemmaksi, kuin kenenkään meidän muistimme kantaa.
Kuinkahan moni muistaa kuulleensa, että Juhannuksen päivänsankari Johannes Kastaja menetti päänsä vankilassa jonne hän joutui nuhdeltuaan Herodesta veljensä vaimon, Herodiaan vuoksi.
Johannes oli sanonut, että "sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa" Raamattu kertoo näistä tapahtumista Markuksen evankeliumin 6:ssa luvussa, jakeissa 21-28.
Oli ollut Herodiaksen syntymäpäiväjuhla menossa jolloin Herodiaan tytär tuli sisään ja tanssi. Se miellytti kuningasta ja hänen pöytävieraitaan. Tästä tämä tapahtumasarja lähti alkuun, joka sitten päättyi Johanneksen kannalta hyvin ikävästi.
Muuten onkin ainoa syntymäpäiväjuhla josta meille Raamatussa kerrotaan.
 Muistetaan Johannesta ja vietetään tätä keskikesän juhlaa silti iloisella mielellä ja oikealla asenteella.
Olihan Johannes suuren ilosanoman tuojan, Jeesuksen edelläkävijä.
HYVÄÄ JUHANNUSTA.

"Vain muutos on pysyvää".

Tänä aamuna ajatuksiani hallitsee teema muutoksesta. Lueskelin Sydän Hämeen Lehteä ja sieltä osui silmiini artikkeli Mikkolan navetan pihapiirin eri rakennuksiin sijoitetusta näyttelystä, joka sisältää hyvin monimuotoista taidetta, teemana on muutos. Siinä esiin tuodaan taiteen keinoin ympärillämme ja elämässämme tapahtuvia muutoksia. Tämä ei varmaankaan ollut alkusysäys ajatuksilleni, vaan täydensi niitä. Sopi kuin "nenä päähän", niinkuin sanotaan. Lehden edellisellä sivulla kerrottiinkin Senioriklovnien palkitsemisesta otsikolla;"Punaiset nenät palkittiin". Tämä kolmen naisen ryhmä käy eri tapahtumissa levittämässä hyvää mieltä ihmisille. Ryhmään kuuluva Tarja Saksala tiivisti tunnot sanoihin;
"Lahja voi olla laulu tai itse tehty taulu,
Tai auttamista tai halaamista
tai hyvän sanan sanomista.
Siinä ei kulu kieli ja tulee hyvä mieli."
Kyllä tulikin hyvä mieli, voin sen todistaa kahdestikin mukana olleena. Tapasin heidät ensi kerran käydessäni Kostiakodissa katsomassa vanhaa sukulaistani ja toisen kerran sitten täällä Luopioisten olopäivillä.
Valtakunnallisia hengellisiä tapahtumiakin järjestetään ja mainostetaan otsikolla; "Mahdollisuus muutokseen."  Näitä tapahtumia ovat järjestämässä aina jonkun maakunnan eri seurakunnat yhdessä.  Kun Jumalan henki saa muuttaa ihmisen, niin se muutos tapahtuu niin syväluotaavasti, että ihmisen sisin muuttuu. Mutta Jumalan työ meissä, sekin on jatkuvaa. Raamattu kehoittaakin meitä näin, että; "muuttukaa mielenne uudistuksen kautta". Kun otamme vastaan hänen rakkautensa, se mahdollistaa sen että mekin osaamme ja voimme ja pystymme rakastamaan lähimmäisiämme.

Raamattuherätys

          
 Ohessa oleva kirjoitukseni julkaistiin Sydä Hämeen  Lehden hartauskirjoitus palstalla  jo 22.3-17. 

Päätin näin "hännästä jälkeenpäin" julkaista sen  myöskin tässä blogissani, vaikka monet ovat sen jo lukeneet SHL:n palstalta.

Sain nämä ajatukseni, Niihin liittyvät Raamatunpaikat ja muistoni eletystä elämästäni niin ihmeellisen selkeinä että oli aivan pakko istua kirjoittamaan niitä tähän koneelle.

RAAMATTUHERÄTYS
Koska nyt on Uskonpuhdistuksen merkkivuosi, on meidän syytä pitää esillä uskoa Jumalaan ja hänen sanaansa. Tehdään oikein järjen päätös aloittaa Jumalan sanan lukeminen ja tutkiminen.

Etsitään se mahdollinen Vihkiraamattu tai joskus lapsuudessa tai nuoruudessa saatu kirja pois sieltä kirjahyllystä enää pölyttymästä ja tuodaan se siihen keittiön pöydälle.

Kun se on siinä lähellä, niin silloin sitä tulee myöskin luettua. Jos emme omista kyseistä kirjaa, niin hankitaan se. Ja ellei ole rahaa sijoittaa tähän arvokkaaseen hankintaan, niin uskon, että mistä tahansa seurakunnasta se annetaan kyllä lahjaksikin.

Jumalan sana on meille Elämän leipää. ”Sillä ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (1Tim. 2.4).

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa lukemaan Raamattua. Sillä ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. (Matt. 4.4.) Emme elä täällä ajassa ainoastaan tätä elämää varten, vaan iankaikkisuutta varten. Meidän jokaisen elämä on mittaamattoman arvokas, eikä se pääty tähän ajalliseen kuolemaan.

Kerron oman kokemukseni tähän Raamattu asiaan. Sain ensimmäisen Raamattuni vanhemmiltani, kun olin oppinut lukemaan ja innokkaasti myöskin silloin luin sitä kirjaa. Muistiini tallentuivat Raamatun henkilöt aina vanhaa testamenttia myöten. Varhais nuoruudessani kulkeuduin hiljalleen pois Jumalan yhteydestä, kun elämäni täyttyi liikaa muista elämän asioista. Tuli sellaiset ”elämäni hallavuodet”, kunnes Jumala antoi voimakkaan etsikkoajan ja sain palata uudelleen hänen yhteyteensä. Nyt omistin sitten jo vihkiraamatunkin ja se kului vuosien saatossa irtolehtiseksi ja kannetkin siitä lopulta irtoilivat. Syystä, että kun se oli yöpöydälläni niin milläs sen estit, ettei sitä myöskin lasten pienet kädet ehtineet selailla. Tietenkin hankimme jokaiselle lapselle oman Raamatun, sitä myöten, kun he oppivat lukemaan. Itsellenikin hankin sellaisen reunoista lovetun, mikä nopeuttaa hakemaan jotain määrättyä Raamatun kohtaa.

Raamatun lukemiseni tosin väheni niinä vuosina joita nykyään sanotaan ”ruuhkavuosiksi”. Oli suuri perhe ja karjanhoito ynnä muut maatilan työt veivät oman aikansa.

Muistan erään ystäväni antaneen minulle silloin hyvän neuvon juuri siihen elämän tilanteeseen. ”Lue joka ilta säännöllisesti edes vähän ja jos jaksat, niin sitten luet enemmän”. Näin ei tullut sitä ”paussia” , mikä sitten helposti voi venyä pidemmäksikin ajaksi.

Nyt eläkkeelle jäätyäni olen noudattanut sellaista luku ohjelmaa, jota noudattamalla Raamatun saa noin vuoden aikana luettua alusta loppuun kokonaan.

Eli aloitetaan lukemaan kolmesta eri kohdasta. Esim. Raamatun alusta ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, sitten toinen kohta keskelta Psalmeista ja kolmas Uuden testamentin alusta. Luetaan joka päivä yksi luku jokaisesta kohdasta ja sunnuntaina joka kohdasta kolme lukua. Tai vaihto ehtoisesti jokaisena viikonpäivänä neljä lukua, Tosin tällä menetelmällä ehtii lukea Uuden testamentin uudelleen jo puoleen väliin, mutta eihä se haittaa. Siitä voi jatkaa, kun aloittaa alusta lukemaan uudelleen Vanhaa testamenttia.

Nyt on olemassa Raamatun käännöksiäkin useampia. Itse luen nykyisin pääasiassa ystävältäni lahjaksi saamaani Raamattu kansalle, käännöstä, koska koen sen mielestäni parhaaksi.

Nykytekniikalla voi myös näihin uusiin puhelimiin ladata koko Raamatun ja lukea sitten sitä kautta. Nuoret paljolti näin tekevätkin.

Myöskin Gooklea voi käyttää apuna etsiessä jotain tiettyä Raamatunpaikkaa.

Toivotan hyviä lukuhetkiä Raamatun äärellä.