sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vie sanoma yli merten ja maan.

"Vie sanoma yli merten ja maan: Olemme löytäneet Vapahtajan, kuoleman voittajan, pelastajan, Jeesuksen armaan." Näin sanotaan eräässä lähetys laulussa ja siinä tarkoitetaan tätä suurta ilosanomaa syntiemme anteeksi antamuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Vietimme  seurakunnassamme lähetys aiheista tilaisuutta ja ainakin minulle tämä asia tuli niin sanotusti "iholle".
 Kun tuntuu siltä, että nyky Suomessa tämä elämämme kallein asia halutaan tieten tahtoen unohtaa ja maahan polkea. Jeesus itse kysyy, että "löytäneekö hän palatessaan uskoa maan päältä"? Uskomuksia kuitenkin on paljon. Se nyt vielä jotenkin uskotaan, että Jumala on olemassa. Raamattu sanoo, että "riivaajatkin sen uskovat, ja vapisevat". Jeesus kuitenkin tarkoittaa tässä tätä pelastavaa, henkilökohtaista uskoa Häneen itseensä. Ja koska Jumalalla ei ole lapsenlapsia, vaan ainoastaan omia lapsia, niin siksi evankeliumin ilosanoma on kerrottava jokaiselle sukupolvelle aina uudelleen.Sillä  uskomalla Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanamme meistä tulee Jumalan lapsia, taivaan kansalaisia ja saamme kuulua Jumalan pyhien perheväkeen.
 Tähän yhteyteen haluan liittää vanhan, puhuttelevan laulun Vetelin tyttöjen laulamana.



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Helluntain muistoja.

Tänä vuonna helluntaista muodostui päivä, joka lisäsi jälleen kirkkaita helmiä "muistojeni helminauhaan". Heti aamusta alkaen päivä oli erilainen.  Päätin aamutuimaan lämmittää meidän rantasaunamme ja avata "uimakauteni" useamman kuluneen vuosikymmenen jälkeen. Saattaa kuulostaa erikoiselta, että on oma ranta ja kuitenkin uima harrastus on tykkänään jäänyt muiden asioiden viedessä kaiken ajan.
Siinä vain pääsi niin käymään, ja kun tarpeeeksi pitkästi aikaa kului, niin ei koko uimaharrastus enää edes houkutellut  millään tavalla. Jäätyäni pari vuotta sitten sairas eläkkeelle aloin totaalisesti suunnitella tätä uimakauteni avaamista uudelleen, ja nyt sitten ainakin tämä aloitus onnistui. Aika näyttää sitten jatkon.
Sen jälkeen päivä kului normaaliin tapaan.Mielessäni soi vanha, jo lapsena opittu laulu(Pyhä aamun rauha, hiljaa huokuilee jne.)Päiväsydännä vietimme seurakunnassamme Helluntai juhlaa.   Kummasti ajatukset välillä eksyivät tiettyyn suuntaan. Nimittäin lasketut päivät olivat täynnä pienen piltin syntyä sukumme nuorimmaksi jäseneksi. Ja niinpä sitten alkuillasta saapunut puhelin sanoma kruunasi tästä helluntai päivästä meille juhlapäivän.Tuore juuri"leivottu isä", ilmoitti kahden suvun, siis vauvan vanhempien lisäksi, kahden suvun odotuksen päättyneen iloisesti poikalapsen syntymään. Se kruunasi päivästä meille todellisen juhlapäivän. Sanoinkin, että tämä säidensä puolesta erikoinen vuosi muistetaan meillä tulevaisuudessa siitä, että "se oli silloin, kun meille poika syntyi".

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Helluntai

Joku aika takaperin kävin kirkkomaalla istuttamassa omaisteni haudalle äitienpäiväksi saamiani ruusuja. Olin aiemmin vienyt sinne orvokkeja ja nyt jouduin järjestelemään niitä uudelleen niin, että sain kukat sopimaan siihen hautakiven eteen pieneen tilaan. Joku orvokki jäi ylikin.Pois päin kävellessäni huomasin erään lapsuus- ja nuoruus vuosiltani tutuksi tulleen iäkkään puoleisen ihmisen hautakummun. Hän oli muuttanut  Inkeristä evakkona ja päätynyt Luopioisiin. Teki elantonsa ylläpitämiseksi ainakin hierojan töitä. Muistini mukaan hänellä ei täälläpäin paljon sukulaisia ollut. Hän oli muutenkin vähän sellainen salaperäisen oloinen mummeli. Olin iloinen, kun sain hänen haudallensa istuttaa kukkani. Siinä ei nimittäin ennestään kukkia ollutkaan.
Tämä hautausmaalla sattunut tapahtuma tuli yllättävästi mieleeni nyt, kun halusin kirjoittaa jotakin tulevan helluntain sanomasta. Muisto tästä ortodoksi tädistä tuo mieleeni tärkeän tapauksen, joka sattui melkein "tasan tarkkaan" noin 40-vuotta sitten hänen kodissaan. Yritän nyt muistella ja kertoa tästä tapauksesta.
 Tämän Marin mökillä pidettiin tällaisia yhteiskristillisiä hengellisiä tilaisuuksia. Mari itse oli Ortodoksi, niinkuin jo mainitsin ja meitä muita oli sitten sekä helluntalaisia, että Ev.Lut.kirkkoon kuuluvia uskovia. Itse olin hiljattain tullut uskoon. Muistan, siellä kävi puhujia eri seurakunnista. Tässä tapauksessa, josta nyt kerron, oli puhujana eräs Keijo Alatalo, joka niihin aikoihin vaikutti Pälkäneellä. Jumalan henki oli hänessä niin vaikuttanut, että hän puhui Pyhän Hengen alueelta ja lopuksi hän halusi rukoilla Pyhän Hengen kastetta meille hiljattain uskoon tulleille.Meitä oli muutamia, kenen puolesta rukoiltiin.
Hyvin muistan sen vieläkin, kuinka sain ensi kertaa täyttyä Jumalan Pyhällä Hengellä.  Se oli järisyttävä kokemus, saada ylistää Jumalaa uusin kielin. Tosin se ei varmaankaan niin voimallinen ollut, kuin mitä alkuseurakunnan uskovat kokivat Jerusalemissa. Siitä Raamattu kertoo: Apost. 2:1-4. "Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itsekunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan mitä Henki antoi heille puhuttavaksi" Me emme kokeneet mitään tuulenpuuskaa emmekä nähneet tulisia kieliä, mutta siitä huolimatta se oli mieliin painuva kokemus.
Pyhä Henki siis on tarkoitettu jokaiselle Jeesukseen uskovalle voimaksi. Hyvänä esimerkkinä juuri opetuslapset, joista sanottiin heidän ensiksi olleen lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Helluntai kokemuksen jälkeen Pietari rohkeasti piti Hengen voimassa sen kuuluisan saarnan, minkä seurauksena 3000 ihmistä tuli uskoon. Helluntai on myöskin alkuseurakunnan syntymäpäivä. Apost.2:41,42. kertoo siitä näin."Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.  He pysyivät apostolien opetuksessa,keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksessa". Kaste on näin ollen portti kristilliseen seurakuntaan. Kun puhutaan näiden eri kristillisten suuntien eroista, voidaan ajatella niin, että jokainen suunta on löytänyt jonkin "kirkkaan helmen", siis oivalluksen Raamatun totuuksista.  Esim. Martti Luther oivalsi tämän, että uskon kautta Jeesukseen tulemme vanhurskaiksi.Siitä nimi, Luterilainen. Babtistit taasen löysivät Raamatusta uskovien kasteen. Raamatun kreikan kielinen sana "babtisoo" nimittäin  merkitsee upottaa. Siitä nimi babtisti. Helluntailaiset erkanivat omaksi ryhmäkseen, kun uskovat rukoillessaan alkoivat täyttyä Pyhällä Hengellä ja kirkon piirissä tätä  asiaa ei silloin vielä ymmärretty.    No niin,tulipahan nyt pitkä postaus. Toivottavasti olet jaksanut lukea tähän asti.  Hyvää Helluntaita.