harrastukset

Älkää harrastuksessanne olko veltot

Sählyä

Eilisen jälkeen olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Olin lähipiirini keralla seuraamassa ja  kannustamassa tyttären poikaani, 7-vuotiasta Petteriä sählypelissä Luopioisten Rego- hallissa. Petteri osallistui peliin kotikaupunkinsa Valkeakosken joukkueessa. Kysymyksessä oli turnaus, missä pelattiin eri joukkueita vastaan.
Oli ilo seurata lasten intoa pelata. Siinä pienet jalat saivat vipeltää monta askelta ja sählymailat heilua moneen suuntaan ja moneen kertaan.Väsymyksen merkkejä en lapsissa havainnut vielä iltapäivänkään kuluessa. No, näitä pelejä oli tietenkin edeltänyt monen monta harjoitus kertaa. Kentän laidalla raikui väliin pikku siskon ja serkkujen kannustus huudot Petterille. "Petteri, Petteri, Petteri, Petteriiiii !!!!!!!.......
Petteri sai joukkueensa mukana kokea niin voittajan iloa, kuin maistaa häviön "katkeraa kalkkiakin". Yksi ottelu päättyi tasapeliin.
Voittajan puolella on tiettävästi helppo hymyillä, mutta häviäminen vaatii opettelua ja harjoitusta.
Toivon lasten osaavan ottaa nämä pelit, niin kuin kaikki muutkin kilpailut leikkinä. Ajattelen tämän olevan oppia elämää varten, sillä eihän kukaan voi aina olla parempi kuin muut. Tämän tästähän me kohtaamme ihmisiä, jotka ovat itseämme parempia, kauniimpia tai muuten vain fiksumpia.
Vanha sananlasku, "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin", sisältää varteen otettavan neuvon.
On oikein hyvä, että meillä on hyviä harrastuksia. Niiden myötä saamme myöskin kavereita ja ystäviä.  Vielä lapsista puheen ollen, niin monasti koulukin menee hyvin juuri näillä harrastuksia omaavilla lapsilla.  Tiedän, että Petterikin voi sen todistaa.
Siis, tsemppiä ja hyviä harrastuksia vain etsimään, keneltä niitä vielä puuttuu.

Perhekerho

Aika tulee näyttämään olenko saanut uuden harrastuksen. Olen nyt kaksi kertaa käynyt pienen lapsen lapseni kanssa perhe kerhossa. Sinne ovat kaikki perheen jäsenet tervetulleita. Olin siellä nyt jo toisen kerran pienen, kohta puolitoista vuotiaan Konstan kanssa.
Tällä kertaa kerhon ohjelman teemana olivat enkelit, koska ensi sunnuntai on Mikkelin päivä ja silloin kirkossakin puhutaan enkeleistä. Heti alkuun meillä olikin pieni hartaus tilaisuus. Kerho täti soitti triangelilla kerho kirkon alkaneeksi, minkä jälkeen hän kertoi lapsille enkeleistä. Jeesuksen sanat lapsista ja enkeleistä loytyvät Matteuksen evankeliumin luvusta 18, jae 10: "Katsokaa ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä. Sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa katselevat aina minun taivaallisen Isäni kasvoja".
Lapset painavat yllättävän tarkastikin mieleensä heille opetettuja asioita. Muistan kuinka 6-vuotias pikku tyttömme (lapsen lapseni) katseli meillä erään kerran Janne Veston kokoamaa  kirjasta seurakunnan menneen vuoden tapahtumista. Siinä eräs kerhossa kuvattu tilanne toi hänelle mieleen myöskin asian, mistä silloin oli puhuttu. Siinä kuvassa oli kerhotäti kertomassa lasten ystävästä Jeesuksesta ja lapset istuivat piirissä hänen ympärillään. Näin olin muistiin merkinnyt pikku tytön kertomuksen: "Aikuiset keskustelivat yhdessä ja sitten heille tuli riita. Siitä, kuka menee ennemmin Jeesuksen luo temppeliin. Ja sitten tuli Jeesus ja sanoi. Kukaan ei ole tärkeempi kuin lapset. Niitä pitää hoivata ja rakastaa". Ajattelin silloin, "että hyvin oli tyttö kuunnellut"
Hartaus hetki oli sopivan lyhyt ja mielenkiintoinen,niin että lapset malttoivat sen ajan istua paikoillaan ja seurata mukana.
Sen jälkeen olikin leikin aika ja siihen oli varattu riittävästi aikaa. Välillä söimme maittavan lounaan. Ohjelmassa oli myöskin askartelua jonka aiheena oli tietenkin enkeli.
Vielä oli jäljellä hieman aikaa leikille ja lopuksi keräsimme yhdessä lelut niille kuuluviin paikkoihin.
Pari tuntinen oli vierähtänyt nopeasti ja erosimme toisistamme monia virikkeitä saaneina. Ei kun tapaamisiin jälleen viikon kuluttua.