JOULURAUHAA

 Joulurauhaa ja -iloa haluan viestittää blogiystävilleni nyt, kun melkoisella varmuudella kirjoitan viimeistä blogiani  täällä Ojamäen  keittiön pöydän ääressä.
Ehkä huomenna sitten jo otan tämän koneen kainalooni ja myöskin pakkaan muuttolaatikkoon selkäni takana kaapissa olevat asiapaperit. Niitä on siellä enemmän virallisia ja vähemmän virallisia asioita koskevia.
 Huomaan tätä muuttoamme tehdessäni, että ihmisellä saattavat tunteet olla hyvin vaihtelevaisia. itselläni surumieli on hyvin lähellä ja nousemassa yhä useammasti pintaan, mitä pidemmälle muuttomme edistyy.
Myöskin huomaan yleistä  maailman menoa seuratesani, senkin lyhyessä ajassa muuttuneen valtavasti. Tuntuu, että henkinen ja hengellinen pimeys ja yleinen sekasorto on saamassa valtaa ihmisten mielissä. Ihmiset ovat aivan kuin hukassa. On olemassa sellaista "kulutushysteriaa" ja onnen etsintää sitäkin kautta.
Onneksi Jumala on muuttumaton ja Hänen iäti kestävä  sanansa on keskellämme. Tänä Jouluna saamme jälleen kuulla Jouluevankeliumia. Jumalan poika syntyi pelastamaan ja tuomaan toivon ihmiskunnalle.
Luin jostakin lehdestä Ajatuksen, että "Jeesus ei enää toista kertaa synny pienenä lapsena maailmaan, mutta Hän voi syntyä pienen ihmisen kylmään sydämeen."
Tämä lämmin Joulun sanoma on annettu viestikapulana sukupolvelta toiselle jo kahden vuosituhannen ajan.  Meidän on hyvä rukoilla seuraavan Sakari Topeliuksen virren sanoin.
    

En etsi valtaa, loistoa

Sävel: Jean Sibelius
Sanat: Sakari Topelius

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Itsenäisyyspäivänä

Jääkaappimme seinään on kiinnitettynä kopio presidentti Kyöstio Kallion kirjoituksesta. Se on niin hyvä ja ajankohtainen nyt tässäkin ajassa, että kirjoitan sen tähän itsenäisyys päivän tekstiksi.

Presidentti K.Kallion kehoitus Suomen armeijalle.
Kehoitan kaikkia, jotka tänä vaikeana aikana palvelevat isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa, että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset. "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä." Kyösti Kallio.
Tämä Hilja Aaltosen  laulu tässä video klipissä vie ajatuksemme ja muistikuvamme viime sotien vaiheisiin Silloin kansaamme uhkaava vaara tuli ulkoa päin, nyt se on tulossa kansamme keskeltä, sisältä päin.
Viittaan tässä tähän suurta julkisuutta saaneeseen laki aloitteeseen, josta hiljattain äänestettiin eduskunnassa. 
Miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä. Samoin perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, minkä keskellä  lasten on turvallista kasvaa vastuulliseen aikuisuuteen. Nämä asiat on koeteltu ja hyviksi havaittu sukupolvien ajan.  Ei hetken muotivirtausten mukaan pitäisi mennä murtamaan näitä yhteiskunnan peruspilareita. Vielä, kun tämä mainittu asia on selkeästi  Jumalan sanan vastainen asia.
Raamattu kehoitaakin meitä rukoilemaan kansamme päättäjien ja vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää hyvää ja rauhallista elämää. 1Tim.1:1,2. Niin ettei heidän säätämänsä lait olisi ristiriidassa Jumalan antamien lakien kanssa.
Jumalan siunaus on ollut monella tapaa kansamme yllä. On ollut pitkä, 70-vuotta kestänyt rauhan aika. Suomi on tänä aikana kehittynyt monella alalla yhdeksi kärkimaaksi kansakuntien joukossa. Mm. koulutus, neuvola- ja terveyden hoito, sosiaalihuolto, tiede, taide, urheilu,ym.  Sitten viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä se asia, että Suomesta on tehty mittavaa lähetystyötä eri seurakuntien kautta ympäri maailmaa. Jumalan sanassa sanotaan näin: "Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan mittaan saat sen takaisin".
Toivotan näiden ajatusten kera hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään voi olla se päivä!

Kuunneltuani edellisen kirjoitukseni yhteyteen liitetyn Jippii kuorolaisten laulun, aukeni siihen edelleen muutama lauluklippi You Tubesta.. Kuuntelin siitä sen Gospel Powerin kappaleen, "Tänään voi olla se päivä". Mieleeni nousi  muistoja 80-luvulta, jolloin tietyistä syistä jouduin läheltä seuraamaan tätä sen aikaista nuorten musiikkia. Se tuntui silloin olevan aika "rajua" , mutta opin siitä jopa tykkäämään. Se oli usein myöskin hyvin kantaa ottavaa ja nostatti tunteita puolesta ja vastaan, niin kuin noista  levyraatilaisten kommenteista voi hyvin päätellä. Tämä uskon asia onkin sellainen asia, joka jakaa ihmisiä ehkä enemmän kuin mikään muu asia täällä maailmassa.  Nyt elämme armon aikaa ja meillä on vielä tilaisuus "vaihtaa kaistaa", liikenne termein sanottuna.
Tuli mieleeni Jeesuksen sanat : Matt. 25:33-34. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle.
Silloin kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville, tulkaa minun isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta. joka on teille ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti.

Kansainvälinen Raamattupäivä

"Mä kauniin tiedän kukkasen, se mulle ilon antaa"
ja edelleen:
"Tää kaunis kallis kukkanen on Herran pyhä Sana"
Aloitan tämän Kansainvälisen Raamattupäivän kirjoitukseni näillä 1938 vuoden virsikirjasta löytyvän virren 164 sanoilla.Ne kuvaavat kauniisti Jumalan Pyhää sanaa, joka avautuessaan näyttää meille ihmeellisen kauneuden maailman. Opimme tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme, jossa Gal.2:3:n mukaan ovat kaikki maailman aarteet kätkettyinä". "Olemme  siinä onnellisessa asemassa, että saamme lukea Raamattua omalla kielellämme. Tämä mahdollisuus puuttuu vielä monilta kansoilta ja kansanryhmiltä.
Evankeliumin ilosanoma, on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkialla ja vielä kaikkina aikakausina.
Mieleeni on jäänyt joskus kansakoulu ajoilta sellainen asia, että Mikael Agrikola Suomessa ja Olaus Petri Ruotsissa toimivat uskonpuhdistajina. Mikael Agrikola on Suomen kirjakielen isä ja hän myöskin käänsi Pyhän Raamatun suomen kielelle. Tosin en ole aivan varma ,ehtikö hän saattaa vanhan testamentin käännöstyötä aivan loppuun asti. Hänhän kuoli suht. nuorena. Raamatun suomennustyöllään Agricola loi pohjan suomen kirjakielelle.  Näin pääsi tavallinen (meikäläinen) kansa perehtymään Jumalan sanaan. Perustelunaan käännöstyölle Agricola käytti kuuluisaa lausettaan: "Kyllä se tuntee suomen kielen, joka, ymmärtää kaikkien mielen.
Raamattu kokonaisuudessaan on suuri kirjasto. Se sisältää myyttejä eli kertomuksia siitä miten maailmankaikkeus, ihmiset, eläimet ja luonnonilmiöt ovat syntyneet.
Historiaa: Esim. Aikakirjat,ja Kuningasten kirjat kuvaavat Israelin kansan historiaa.
Lakeja: Esim.10 käskyä.
Runoja ja lauluja löytyy runo- ja mietekirjojen ryhmästä esim. psalmit, aforismeja esim. sananlaskut.
Julistusta: VT:n profeetat, Jeesus ja Paavali.
Novelleja, esim.Ruutin kirja.
Ennustuksia:Danielin kirja ja Johanneksen ilmestys.
Kirjeitä, esim. Paavalin kirjeet.
Jumalan sana on vahva kalliopohja valkojemme alla. Sen varaan voimme rakentaa niin ajallisen kuin myöskin iankaikkisen tulevaisuutemme.
Ps. 119:105, Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.   2 Piet. 1:19.Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.
Mikael Agrikcolan elämäntyön tapahtui 1500-luvulla, jolloin Jumalan uudisstuksen tuulet puhaltelivat kirkollisessa elämässä.Tänä päivänä evankeliumi valloittaa maailmaa paljolti nuorten ja lasten kautta. Me vanhemmat uskovaiset olemme aivankuin jämähtäneet paikoillemme ja unohtaneet  tärkeimmän tehtävämme, ilosanoman kertomisen oman aikakautemme ihmisille. Siltä vain tuntuu nyky suomalaista elämää katsellessa. Ei meidän silti pidä voivotella pimeyttä, vaan sytyttää se kuuluisa kynttilä. Ja kun näitä pieniä kynttilöitä syttyy useita, niin johan "valo loistaa" niinkuin Jippii lapset mm. laulavat. Liitin nimittäin tuohon alkuun videon pätkän Jippii kuoron laulusta.Jeesus muuten laittoi lapset meille aikuisillekin esikuvaksi näissä uskon  asoissa. Matt. 18:3. Totisesti minä sanon teille: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
 Muuten näitä Jippii kuoroja on suomessa toiminnassa jo yli 100 lapsikuoroa eri kirkkokunnissa ja kristillisissä kouluissa. Suomeksi on julkaistu 8:n äänitettä ja DVD:itä noin 10:n.
Sittemmin laulujen käännöstyössä on ollut jo 86 eri kieltä ja valmiita äänitteitä on 32. Myös ammattimuusikoita on lähtenyt kuorojen toimintaan säveltäjä Lasse Heikkilän innostamana. Lapset ovat vierailleet ulkomaillakin huoltajiensa saattelemina ja myöskin suomessa on vieraillut ulkomaisia Jippii kuoroja.
Jippii lauluissa kaikuu iloinen evankeliumin sanoma  lasten laulamana.

KONSTA JYLHÄN muistokonsertti

Meillä oli seurakunnassamme Konsta Jylhän muistokonsertti. Hänen kuolemastaan on tullut kuluneeksi 30-vuotta. Seurakunnassamme vaikuttaa musiikin saralla hänen tyttärensä, Ulla Haili.Ulla kertoili meille muistoja lapsuudestaan lähtien isästään ja hänen elämästään. Konsta Jylhä sävelsi elämänsä aikana yhteensä noin 130 sävellystä joista noin puolet oli kansanmusiikkia. Koettuaan voimakkaan hengellisen murroksen ja sen seurauksena uskoon tulemisen, hän alkoi säveltää hengellistä musiikkia. Saimme seurata hänen elämänsä tarinaa tyttärensä kertomana lauluin ja sävelin. Sävellystyö alkoi vakavan tapaturman jälkeen -60 luvun alussa. Käänteentekevä vaihe hänen elämässään oli uskoon tuleminen vuonna v. 1975.  Laulujen aiheet muuttuivat, kun Konsta sai Jumalalta uuden virren sieluunsa. Hän sai ammentaa pelastusksen lähteestä säveliä Korkeimman kiitokseksi. Näihin säveliin Pyhä Henki antoi sanat siten, että Rebekka vaimo puhui kielillä ja raamattupiirin jäsenistä kaksi henkilöä tulkitsivat nuo kielet laulujen sanoiksi. Myöskin Ulla tytär sai Pyhältä Hengeltä sanoja isänsä sävelmiin.Ne ovat sanoja suoraan Taivaallisen Isän rakastavalta sydämeltä uskon kilvoittelijan taipaleelle.
Etsikkoajan mietteet, kiitollisuus, luonto, Jumalan rakkaus ja taivaskaipuu kumpuavat laulujen sanoista. Niinkuin syntyaikoinaan, niin myös tänäkin päivänä johdattavat kuulijaansa askeleen eteenpäin elämän tiellä.
Liitän tähän Konsta Jylhän sävellyksen, "Kiitos Isä nimellesi".

Pyhäin miesten päivä ja naistenkin.

Löysin seuraavan hyvin opettavaisen runon ja kirjoitan sen tähän vielä näin  Pyhäinpäivää muistellen. Runon kirjoittajan nimi vain ei ole jäänyt "aikakirjoihin". Nousi mieleeni tässä sellainenkin ajatus, että missähän vaiheessa tämä uskossa Jeesukseen kuolleiden muistopäivä on muutettu yleiseksi, kaikkia vainajia koskevaksi muistopäiväksi. Ei niin, etteikö sellaistakin saisi viettää, mutta tässä vain alkuperäinen, siis Raamatullinen ajatus hämärtyy. Eihän ihminen kuollessaan automaattisesti muutu pyhäksi. Jos ei ihmiselle kelpaa Jumalan armo vastaanotettavaksi tämän elämän aikana, niin ei tilanne muutu enään kuoleman jälkeen. Tosin joku voi kokea vielä viime hetkillään ns. "ryövärin armon". Sanonta tulee siitä, että toinen Jeesuksen kanssa yhtä aikaa ristillä riippuneista  ryöväreistä kääntyi vielä ennen kuolemaansa Jeesuksen puoleen ja pyysi : "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Jeesus lupasi, että "tänä päivänä sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa"!
Kuitenkin vain Jumala yksin tietää hmisen sydämen tilan, ei välttämättä edes lähimmät ihmisetkään pääse sitä tietämään. Sillä "ihminen näkee ulkokuoren, Jumala näkee sydämen".  Edelleen on voimassa Raamatun sana, että "Maan päällä Ihmisen pojalla, (siis Jeesuksella) on valta antaa syntejä anteeksi".Tästä kerrotaan mm. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Matt. 9:6, Mark.2:10, Luuk.5:24. Edelleen vielä Ef.1:7:n kertoo Jeesuksesta, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.
Sitten se runo. 

"Afrikkalainen runo"

Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi,
ole hyvä ja näytä se hänelle.
Jos haluat antaa kukkasen,
älä odota, että hän kuolee.
Lähetä se tänään rakkaudella.
Jos haluat, sanot: rakastan sinua,
kotiväelle tai ystävälle,
lähellä tai kaukana.
Elämässä, veljeni, elämässä.

Älä odota kunnes ihmiset kuolevat,
rakasta heitä juuri nyt ja näytä,
että välität.
Tulet itsekin onnelliseksi
ja opit antamaan onnea muille.
Älä käy hautausmailla
peittämässä hautoja kukkasilla.
Peitä jo nyt sydämet rakkaudella.
Elämässä, veljeni, elämässä.

Ruoka

Mielessäni heräsi voimakas protestimieli lukiessani Maaseudun tulevaisuudesta artikkelia ruuan pakkausmerkinnöistä. Valtavia summia maksava uudistus pitäisi toteuttaa lähitulevaisuudessa. Lukemani perusteella on kyseessä miljoonia maksava muutos. Onko Suomen kansalla oikeasti varaa tällaiseen asiaan. "Tuntuu siltä, että tässä kärpäsestä tehdään härkänen". Puhutaan "piilosuolaisesta" ym ruuasta. Kuinkahan moni meistä edes näitä tietoja on seurannut ruokaa ostaessaan. Onhan meillä jokaisellla makuaistikin olemassa. Ja jos tämä on EU:sta lähtöisin oleva idea, niin luulisi sielläkin olevan suurempiakin murheita. Ajatellaan nyt sitä taustaa vasten, että liian monella ihmisellä ei ole hengen pitimiksi ruokaa ollenkaan tai hyvin niukasti.  Mutta pysyäksemme täällä lähi ympyröissä, niin aina kaupassa käydessään sitä joutuu toteamaan, kuinka yltäkylläisyyden keskellä me täällä koti Suomessa sentään elämme. Vainnan varaa on, mielestäni liiankin paljon. Usein joutuu miettimään ja jopa kysymään neuvoakin sellaisen tuotteen kohdalla, mitä harvemmin tulee ostaneeksi. Kun ei tiedä, eikä osaa valita. Tämän liika tarjonnan seurauksena sitten ruokaa joutuu paljon hukkaan, kun niin monenlaista pitää olla tarjolla. Hukkaan joutuvan ruuan arvo siirtyy tietysti hintoihin, joiden kalleutta sitten edelleen valitamme. Näin ympyrä sulkeutuu.
Tulee mieleeni sananlaskut 27:7. Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle kaikki karvaskin on makeaa.
Rukoilen ja toivon päättävässä asemassa oleville viisautta ja suhteellisuuden tajua näissä asioissa.

Maailman valot

Tuo otsikko ja  laulun sanat palauttivat hyvin voimakkaasti mieleeni lapsuuteni ja varhais nuoruuteni vaiheet. Muistan omistaneeni lapsen uskon Jeesukseen. Vielä varhais nuoruutenikin ajalta muistan kuinka eräänkin kerran koulusta kotiin pyöräillessäni iloitsin ja kiitin Jumalaa Jeesuksen pelastustyöstä. Taivaallinen ilo täytti silloin sydämeni. Viimeisillä luokilla koulussa aloin kuitenkin kuunnella ja katsella kaverien myötä näitä "tämän maailman valoja" ja houkutuksia. Iskelmien tenho tepsi sieluuni. Ajatukseni alkoivat niiden myötä liidellä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi elävästä Jumalasta. Taivaalliset asiat loittonivat hiljalleen kaukaisemmiksi, kunnes sitten unohtuivat kokonaan. Jumalan Pyhä Henki on hienovarainen, ei Jumala väkisin meitä luonansa pitele. Hän on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Jeesuskin ruukasi kysyä maan päällä vaeltaesaan ihmisiltä, että "mitä tahdot, että minä sinulle tekisin".
En minä varmaankaan silloin aivan tietoisesti sanonut lopullisia hyvästejä Jeesukselle. Muistan, kuinka alettuamme mieheni kanssa seurustella halusin varmistua siitä, ettei hän olisi aivan kielteinen uskon asioita kohtaan. Siltä varalta tietenkin, jos minä sitten "vanhana" palaisin Jeesuksen luokse. Erään kerran sitten kysyinkin, "rukoiletko sinä koskaan", Ja saatuani myönteisen vastauksen, olin tietenkin hyvin helpottunut asiasta.
Naimisiin mentyämme kävimme yhdessä myöskin tansseissa. Elämä jatkui erään hengellisen laulun sanoja myötäillen niin, että "vältin ristin miestä". 
Kunnes, koitti Jumalan aika uudistaa kutsunsa kohdallani. Hän alkoi puhua sisäiseen  maailmaani. Se oli hyvin todellista, ei mitään mielikuvituksen tuotetta. Mieleni oli rauhaton ja omatunto soimasi. Tajusin, että olin suuresti rikkonut Jumalaa ja ihmisiäkin vastaan. Sieluni silmillä näin kuin kaksi vaakakuppia. Toisessa näin iskelmät ja tanssin ja toisessa vaakakupissa oli Jeesus. Koin hyvin vahvasti, jälleen laulun sanoja lainaten, että "ilman Jeesusta elämä tyhjää, kuni erämaa, kuivaa se on", . Miten tulisin jatkamaan tästä eteenpäi?. Halusin muutosta elämääni ja valinta näiden kahden asian välillä oli  tehtävä. Jumala kutsui minua parannukseen. Parannus tarkoittaa mielenmuutosta.  En voi mennä sanomaan, että iskelmät ja tanssi sinällään olisivat syntiä, mutta minulle ne olivat siksi tulleet koska ne olivat elämässäni niin tärkeällä sijalla ja olivat syrjäyttäneet Jeesuksen. Tässä tilanteessa koin, että valinnan oli tapahduttava puoleen tai toiseen. Ja mistä sitäkään voisin tietää, kutsuuko Jumala minua tämän jälkeen enää koskaan uudelleen. Jos tämä olisikin kohdallani viimeinen kutsunsa. Olin tuolloin 24-vuotias.
Mieleeni nousi lapsuuden ajan muistoista siinä tilanteessa tosi tärkeiltä tuntuvat Raamatun jakeet.  "Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan". Matt.7: 7,8.  Näiden jakeiden lupauksiin sain vedota näissä tilanteissa. Ihmeellistä oli myöskin huomata, että Jumala kuulee rukoukset ja myöskin vastaa niihin. Niinkuin sen bublikaanin, joka yksinkertaisesti rukoili,että Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Ja Jumala oli armollinen minullekin. Hiljalleen sisimpääni kasvoi varmuus siitä, että saan olla Jumalan lapsi ja saan olla myöskin perillinen. Sillä:" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia".  Voisinko tähän sanoa muuta, kuin "Amen."

"Himmenee valot tän maan"

"Kahvipöytäparlamentit" ovat monesti hyviä ideoiden tuottajia.  Seurakunnassamme vaikuttava isäntämies ja perheen isä kertoi ideasta, josta olivat vaimonsa kanssa keskustelleet aamukahvipöydässä. Nimittäin sellaisesta, että me jokainen voitais seurakunnan tilaisuuksissa rohkeasti "rikkoa" totuttuja rajoja. Ei tietenkään mitään pahaa tai luvatonta. Johdannoksi hän luki Raamatusta 5 Moos.31:6. "Olkaat lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; Hän ei jätä, eikä hylkää sinua".
No, hän sanoi itse sitten näyttävänsä tässä asiassa esimerkkiä. Hän ajatteli laulaa meille kitaran soiton säestyksellä, mutta ei tosin kuitenkaan yksin. Niinpä hän rohkeasti sitten lauloikin yhdessä vaimonsa kanssa duettona. Vaimonsa laulamista olemme kyllä tottuneet ennenkin kuulemaan.
Laulun loputtua suosion osoituksia riitti, joten rohkeus kyllä kannatti. Itseäni "kosketti" heidän valitsemansa laulun sanat hyvinkin paljon, sillä se liippasi omaa elämän historiaani hyvin läheltä. Olen kokenut laulun sanojen todellisuuden henkilökohtaisessa elämässäni. Seuraavassa postauksessani sitten kerron tähän lauluun liittyvää elämän tarinaani.
                                    Valoja maailman

Valoja maailman mä nään, loistavat niin ne väreissään.
Jokainen niistä mulle kai lupauksen tuo, jos käyn vain niiden luo.

Himmenee valot tään maan, kun katselen rakkauttaan,
niin paljon mä Herralta saanut oon.
En päivääkään vaihtaisi pois, ei Jeesusta korvata vois,
tää maailma parhaimmillaan vaik´ ois.

Valoja maailman mä näin, katsomaan niitä kerran jäin.
huomata sain; Se kaikki on valhetta vain,
ja haihtuu matkallain.

Valoja maailman mä nään, katsomaan en nyt enää jää.
Golgatan luona valo on ihmeellinen,
risti Jeesuksen.

Kiitollisuudesta

Jumala puhuu. Hän puhuu meille arkisisten asioiden yhteydessä.  Nyt juuri ymmärrän Jumalan puhuvan minulle kiitollisuudesta, kun huomaan pyyhkiessäni nokista laattiaa ja saadessani sen jopa helposti puhtaaksikin. Minulla on käytettävissäni paksua kastelun kestävää paperia ensiavuksi ja sen jälkeen saan vain vääntää hanasta ja saan lämpimän veden astiaan plus pullosta pesuanetta. Ajattelen sitä  kuinka helppoa nyky aikana esim. siivouskin voi olla. Myöskin tämä kirjoittamiseni onnistuu kesken arkisten töiden. Ei tarvitse etsiä kynää ja paperia kaapista. Istahdan vain tähän koneen ääreen ja muutama "klikkaus", niin jopa sain alkaa kirjoittamaan Jumalan minulle antamia ajatuksia, "mustaa" valkoiselle".Ja kohta painan kohdasta, julkaise, sitten ovatkin ajatukseni jo blogi ystävieni luettavissa. Niin moni asia on meille tehty helpoksi, kun ajattelemme esim. esivanhempiemme elämää sukupolvi taaaksepäin. Kysymys kuuluukin? Osaammeko me olla kaikesta tästä kiitollisia Taivaan Jumalalle. Meillä on niin paljon kiitollisuuden aiheita ympärillämme, ettemme luetella taida.  Vielä voisin mainita ruoán riittävyys, lämpimät asunnot terveydenhuolto ja koulutus. Pidämme kaikkea tätä vain itsestään selvinä, meille kuuluvina asioina. 
Mutta alkuun! Mistä se noki tuohon keittiön lattialle sitten pääsi tupsahtamaan. Meidän "talorempassamme" on menossa vaihe, että muuri on purettu ja tänä aamuna  miehet alkoivat korjata savupiippua. Kukaan ei vain huomannut tukkia "röölejä".  Sieltä kautta se noki sitten pääsi tulemaan ja sotkemaan lattiaa.
No, nyt menen jatkamaan kokkausta, että miehet pääsevät syömään. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Totuuden etsintää.

Lueskelin Sydän-Hämeen lehteä ja mielenkiintoni heräsi silmäillessäni erästä artikkelia.  Jo kahden vuoden ajan on täällä Mikkolan navetalla jatkunut luentosarja, totuuden kaleidoskooppi. Siinä on lehden artikkelin mukaan "huhuiltu" totuuden perään, Ja lopputulemana todettiin, että lopullisinta totuutta ei koskaan tavoiteta. Ajattelin, että tuohon asiaan olisi ollut kirkolla, niinkuin tietysti myöskin meillä vapaiden suuntien Kristityillä, painavaa sanottavaa. Miksiköhän totuuden elämäänsä löytäneet, osaavatkin olla niin hiljaa löydöstään.
Tässä Totuuden kaleidoskooppi -sarjassa on totuutta yritetty lähestyä mm.historian, talouden, teologian, median, geenien ja aistien näkökulmasta. No mainittiinhan tuossa luettelossa kyllä myöskin teologia, mutta nyt sen huomattuani, ihmettelen vielä enemmän ehdottoman totuuden löytymättömyyttä. Sillä teologia merkitsee Jumaluusoppia eli oppia Jumalasta.
Jo Pontius Pilatus kyseli aikanaan totuuden perään: Mikä on totuus? Meille on vähän arvoitus, valkeniko hänelle totuus. Joka tapauksessa hän "pesi kätensä", kun ei halunnut totuutta, siis Jeesusta, tuomita, ristille. 
     Jeesus itse sanoo olevansa, Tie, Totuus ja Elämä: Eli Hän on tie Taivaallisen Isän luo. Sitten Hän  itse on Totuus ja Hänessä meillä on myöskin iankaikkinen Elämä.
Tätä voi kokeilla, sillä Jeesus lupaa: Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Joh.7:17.  

Kaksi tietä

 Toissa sunnuntaina kirkon evankeliumi tekstinä oli Matt.7:13-14, Jeesuksen kehoitus mennä sisälle ahtaasta portista.  Toisena vaihtoehtona oli avara portti ja sen kautta laveaa tietä pitkin kulkeminen. Alkavalla viikolla raamattupiirissämme  käsiteltiin vielä samaa asiaa.Valitettavasti olin silloin  estynyt pääsemästä mukaan.  Kuulemani mukaan keskustelu oli ollut vilkasta. Olihan tosi mielenkiintoinen aihe kysymyksessä. Kipinä sieltä lensi ja sytytti  minutkin jälleen kerran miettimään tätä elämän ja kuoleman kysymystä. Sillä juuri siitähän tässä asiassa on kysymys. Valittavanamme on iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa tai sitten iankaikkinen ero Jumalasta.
 Kuulin ja luinkin, harvinaista kyllä, tästä tekstistä useammankin version mennä viikolla. Mutta missään niissä ei mielestäni selkeästi kerrottu, miten ihminen pääsee tälle kaidalle taivastielle, koska ei sille vahingossa jouduta, eikä eksytä.
Jeesus vastaa Nikodeemukselle, joka jostakin syystä tulee yöllä Hänen luoksensa kyselemään näistä asioista, näin: "Ellei ihminen synny uudesti ylhäältä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan". Nikodeemus kysyy, "miten ihminen voi vanhana syntyä"? Tähän Jeesus vastaa, vertauksella, että ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Se on Jumalan teko ihmisessä. Mutta ihmisen täytyy itse tulla Jeesuksen tykö ja hänellä täytyy olla selkeä tahtotila, että hän haluaa tulla pelastetuksi. Silloin, kun me tunnemme itsemme epäonnistuneiksi ja syntisiksi,  niin me voimme esim. rukoilla ns. syntisen rukouksen, jos emme omin sanoin osaa rukoilla. Tämä rukous on laadittu avuksi Jumalan apua kaipaavalle ihmiselle. Se löytyy "guuglettamalla", laittaen hakusanaksi"syntisen rukous". Jumala kuule ja vastaa Hänen mielensä mukaisiin rukouksiin. Onhan hän luvannut, että kuka ikinä huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä muuta nimeä ei ole ihmiskunnalle annettu,missä me voimme pelastua, kuin Jeesus nimi. Ei meitä pelasta kaste, eikä ehtoollinen. Ei minkään kirkon, eikä seurakunnan jäsenyys, ei kummien usko, vaan täytyy olla omakohtainen usko Jeesukseen. Ja juuri tämän uskon Jumala meille lahjoittaa, kun tulemme Jeesuksen luokse. Sanassa  sanotaan: "Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat hänen nimeensä". Ja tämä sama sana on voimallinen toteutumaan tänäkin päivänä. Emme ole epävarmojen asioiden kanssa tekemisissä. Jumalan sana on varma ja luotettava ja kaiken vastaan ottamisen arvoinen, sanoo Paavali kirjeessään. 
Portin kaidalle tielle tekee ahtaaksi se, että meidän itse on myöskin luovuttava jostakin. Ensiksikin meidän on jätettävä"syntisäkkimme" ristin juurelle. Emme myöskään voi tuoda Jumalan eteen esim. omia ansioitamme. Kaikki, mitä me täällä maailmassa omistamme, on meille Jumalan lahjaa ja saamme niistä iloita mutta ne eivät saa olla meille tärkeämpiä tai rakkaampia kuin on pelastus Jeesuksessa, Niinkuin Paavali tässäkin kohtaa sanoo, että " hän pitää sen kaiken roskana Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla".
Jeesus siirtää meidät kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen ja Saatanan vallasta Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan. Jeesus vielä vakuuttaa meille, että joka Hänen tykönsä tulee, sitä Hän ei heitä ulos.

Taivaallista viisautta

Kodissamme pirtin seinällä on ollut noin kolmen vuosikymmenen ajan sellainen messinkiin pakotettu taulu, jossa on kuva rukouksessa yhteen liitetyistä käsistä. Lisäksi siinä on arvokas elämän ohje, jonka tekstissä sanotaan tähän tapaan.  "Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä asiat toisistaan".
Muistan nuorempana,- meillä oli mieheni kanssa Tampereella käydessämme tapana poiketa  eräässä kone liikkeessä, vaikkei niin asiaakaan sinne aina olisi ollut. Sen koneliikkeen omistaja oli mieheni entinen naapuri pohjanmaalla, uskovainen mies. Erään kerran seisoin siellä koneliikkeen käytävällä pysähtyneenä tutkimaan seinällä olevaa taulua. Kysymyksessä oli juuri tämä mainitsemani kotimme seinällä oleva taulu. Ehkä siinä meni hetken aikaa, että sain luettua koukeroisilla kirjaimilla kirjoitetun tekstin ja lisäksi varmasti halusin sisäistää sen sanoman, niin etä se jäisi mieleeni ja voisin halutessani muistaa sen uudelleen. No, se ystävämme kävelee sitten siihen viereeni ja ehkä hetken mielijohteesta ottaa taulun seinältä,ja sanoo antavansa sen minulle. Siitä vain hän muitta mutkita ottaa taulun seinältä, käärii sen käärepaperiin ja niin taulu vaihtaa omistajaa.
Muistan kuinka kotona alkuun huomasin, että ei se teksti niin vain mieleen jäänyt. Aina oli jokin asian kohta tarkistettava uudelleen. Monesti mietin, että muistankohan käyttää tekstin ohjetta sitten, kun sitä elämän varrella tulee tarpeen noudattaa.
 Heräsin huomaamaan, että nyt aivan tiedostamattani olen saanut noudattaa tämän rukouksen esimmäistä osiota. Jumala on suonut minulle tyyneyttä hyväksyä erään haikealta ja surulliseltakin tuntuvan asian niin, että se on lähipiirini silmissä kääntynyt näyttämään jopa siltä, että iloitsen siitä asiasta.          Jumalan sanan kanssa linjassa olevat rukoukset toimivat aivan samoin kuin Jumalan sanakin toimii elämässämme silloin, kun se saa "uskossa sulautua meihin", nimittäin hyödyttäen joka päiväistä elämäämme arkemme keskellä.   Ihmeellistä, mutta kuitenkin totta.

Ajan käyttömme.

Emme saata täysin ymmärtää kuinka arvokasta onkaan meille annettu aika. Meillä on pitkälti vapaus ja oikeuskin itse vaikuttaa siihen, miten aikaamme käytämme. Emmekä tule useinkaan ajatelleeksi sitä, että olemme siitä myöskin vastuussa Jumalamme edessä.Aikamme on myöskin rajallista. Raamatun kuvauksin sanottuna."Niinkuin hiekka on valunut tiimalasissa, tai niinkuin kankuri, saatuaan kankaan valmiiksi, leikkaa sen irti loimen tutkaimista". Aivan samoin  elämämme loimet kerran katkaistaan. Tällaiset ajatukset ovat hallinneet mieltäni menneiden päivien aikana. Ja lähinnä nyt juuri oma ajankäyttöni. Kulunut kesä on perheessämme ollut hyvin tapahtumarikasta aikaa. En paljoakaan  ole ennättänyt istahtaa tähän netin äärelle. Mutta sehän on kyllä yleisesti tiedostettu asia, että eläkkeelle jäätyä ne kiireet sitten vasta alkavat ja tämän "totuuden" voin aivan hyvin allekirjoittaa kohdallani. Olen kuitenkin oppinut rukoilemaan Jumalan johdatusta ajankäyttööni ja päiviini. Olen oppinut myöskin ajattelemaan niin, että aikani ei enään ole "kortilla." Olen sen monasti sanonut ääneenkin, ja sen, että minulle annetaan sitä koko ajan lisää. Sitten, kun se kerran loppuu, niin sitten se vain loppuu tykkänään. Saan siirtyä uuteen ja parempaan olotilaan. Niinkuin Paavali sanoo, että "elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto". 
En tiedä,  se taitaa olla yleinen ajatus malli, että näitä iankaikkisuus asioita olisi aikaa ajatella sitten muka vanhana tai vasta vakavasti sairaana. Emmehän me voi tietää, annetaanko meille huomista päivää. Tuleeko meille vanhuutta tai vakavaa sairautta, ensinkään, jolloin olisi sitten aikaa iankaikkisuuteen valmistautua. Vakavasti sairaana ei sitäpaitsi jaksakaan pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä. Eräässä vanhassa laulussa sanotaan hyvin osuvasti että: "Älä sano: Sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella. Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle,jne."
 "Katso, nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä".2 kor. 6:2.

Paavalin kääntymys

Paavali sanoo, että "Varma on tämä sana ja kaikin puolin vastaan ottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin". Paavalikin koki itsensä syntiseksi Pyhän Jumalan edessä, vieläpä kaikkein suurimmaksi sellaiseksi, koska hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa.Hänen elämänsä kuitenkin muuttui totaalisesti, kun hän kohtasi Jeesuksen. Se oli hyvin vaikuttava kohtaaminen, kun Jeesus ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Siitä kerrotaan Apt:n yhdeksännessä luvussa. Hänellä oli mukanaan kirjeitä Damaskoksen synagoogille vietäväksi sitä varten, että hän saisi tuoda kristittyjä sidottuina Jerusalemiin."Hänen ollessaan matkalla taivaasta leimahti yht`äkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja hän kuuli äänen sanovan "Saul, Saul, miksi vainoat minua? Hän kysyi: "Herra, kuka olet"? Ääni vastasi: Minä olen Jeesus,jota sinä vainoat.  Sen jälkeen hän sai ohjeet, kuinka hänen tuli toimia. Hänet talutettiin sokeutuneena Damaskokseen. Siellä eräs Ananias niminen mies oli näyssä saanut Herralta ohjeet mennä Sauluksen luokse ja rukoilla hänen puolestaan. Raamattu kertoo: "Niin Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani molemmat kätensä Sauluksen päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra lähetti minut. Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota kuljit. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhällä Hengellä". Ja heti oli kuin suomut olisivat pudonneet Sauluksen silmistä, ja hän sai näkönsä. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin".  Näin Raamatussa kerrotaan Sauluksen uskoon tulo. Entisestä vainoojasta tuli nyt Jeesuksen todistaja. Näiden  vaiheiden jälkeen Sauluksesta kerrotaankin nimellä Paavali. Ja aivan samoin kuin Jeesus kohtasi Paavalia, on hänellä mahdollisuus kohdata meistä jokaista.Tätä uskoontulo prosessia kutsutaan uudestisyntymiseksi, mikä on jokaisen kohdalla erilainen kokemus, aivan niinkuin luonnollinen  syntymäkin on. Saamme lahjaksi iankaikkisen elämän. Se on Jumalan armolahja meille jokaiselle Jeesuksen omalle.
Sillä:"Iankaikkisuus alkaa jo täällä, maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaassa.

Vie sanoma yli merten ja maan.

"Vie sanoma yli merten ja maan: Olemme löytäneet Vapahtajan, kuoleman voittajan, pelastajan, Jeesuksen armaan." Näin sanotaan eräässä lähetys laulussa ja siinä tarkoitetaan tätä suurta ilosanomaa syntiemme anteeksi antamuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Vietimme  seurakunnassamme lähetys aiheista tilaisuutta ja ainakin minulle tämä asia tuli niin sanotusti "iholle".
 Kun tuntuu siltä, että nyky Suomessa tämä elämämme kallein asia halutaan tieten tahtoen unohtaa ja maahan polkea. Jeesus itse kysyy, että "löytäneekö hän palatessaan uskoa maan päältä"? Uskomuksia kuitenkin on paljon. Se nyt vielä jotenkin uskotaan, että Jumala on olemassa. Raamattu sanoo, että "riivaajatkin sen uskovat, ja vapisevat". Jeesus kuitenkin tarkoittaa tässä tätä pelastavaa, henkilökohtaista uskoa Häneen itseensä. Ja koska Jumalalla ei ole lapsenlapsia, vaan ainoastaan omia lapsia, niin siksi evankeliumin ilosanoma on kerrottava jokaiselle sukupolvelle aina uudelleen.Sillä  uskomalla Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanamme meistä tulee Jumalan lapsia, taivaan kansalaisia ja saamme kuulua Jumalan pyhien perheväkeen.
 Tähän yhteyteen haluan liittää vanhan, puhuttelevan laulun Vetelin tyttöjen laulamana.

Helluntain muistoja.

Tänä vuonna helluntaista muodostui päivä, joka lisäsi jälleen kirkkaita helmiä "muistojeni helminauhaan". Heti aamusta alkaen päivä oli erilainen.  Päätin aamutuimaan lämmittää meidän rantasaunamme ja avata "uimakauteni" useamman kuluneen vuosikymmenen jälkeen. Saattaa kuulostaa erikoiselta, että on oma ranta ja kuitenkin uima harrastus on tykkänään jäänyt muiden asioiden viedessä kaiken ajan.
Siinä vain pääsi niin käymään, ja kun tarpeeeksi pitkästi aikaa kului, niin ei koko uimaharrastus enää edes houkutellut  millään tavalla. Jäätyäni pari vuotta sitten sairas eläkkeelle aloin totaalisesti suunnitella tätä uimakauteni avaamista uudelleen, ja nyt sitten ainakin tämä aloitus onnistui. Aika näyttää sitten jatkon.
Sen jälkeen päivä kului normaaliin tapaan.Mielessäni soi vanha, jo lapsena opittu laulu(Pyhä aamun rauha, hiljaa huokuilee jne.)Päiväsydännä vietimme seurakunnassamme Helluntai juhlaa.   Kummasti ajatukset välillä eksyivät tiettyyn suuntaan. Nimittäin lasketut päivät olivat täynnä pienen piltin syntyä sukumme nuorimmaksi jäseneksi. Ja niinpä sitten alkuillasta saapunut puhelin sanoma kruunasi tästä helluntai päivästä meille juhlapäivän.Tuore juuri"leivottu isä", ilmoitti kahden suvun, siis vauvan vanhempien lisäksi, kahden suvun odotuksen päättyneen iloisesti poikalapsen syntymään. Se kruunasi päivästä meille todellisen juhlapäivän. Sanoinkin, että tämä säidensä puolesta erikoinen vuosi muistetaan meillä tulevaisuudessa siitä, että "se oli silloin, kun meille poika syntyi".

Helluntai

Joku aika takaperin kävin kirkkomaalla istuttamassa omaisteni haudalle äitienpäiväksi saamiani ruusuja. Olin aiemmin vienyt sinne orvokkeja ja nyt jouduin järjestelemään niitä uudelleen niin, että sain kukat sopimaan siihen hautakiven eteen pieneen tilaan. Joku orvokki jäi ylikin.Pois päin kävellessäni huomasin erään lapsuus- ja nuoruus vuosiltani tutuksi tulleen iäkkään puoleisen ihmisen hautakummun. Hän oli muuttanut  Inkeristä evakkona ja päätynyt Luopioisiin. Teki elantonsa ylläpitämiseksi ainakin hierojan töitä. Muistini mukaan hänellä ei täälläpäin paljon sukulaisia ollut. Hän oli muutenkin vähän sellainen salaperäisen oloinen mummeli. Olin iloinen, kun sain hänen haudallensa istuttaa kukkani. Siinä ei nimittäin ennestään kukkia ollutkaan.
Tämä hautausmaalla sattunut tapahtuma tuli yllättävästi mieleeni nyt, kun halusin kirjoittaa jotakin tulevan helluntain sanomasta. Muisto tästä ortodoksi tädistä tuo mieleeni tärkeän tapauksen, joka sattui melkein "tasan tarkkaan" noin 40-vuotta sitten hänen kodissaan. Yritän nyt muistella ja kertoa tästä tapauksesta.
 Tämän Marin mökillä pidettiin tällaisia yhteiskristillisiä hengellisiä tilaisuuksia. Mari itse oli Ortodoksi, niinkuin jo mainitsin ja meitä muita oli sitten sekä helluntalaisia, että Ev.Lut.kirkkoon kuuluvia uskovia. Itse olin hiljattain tullut uskoon. Muistan, siellä kävi puhujia eri seurakunnista. Tässä tapauksessa, josta nyt kerron, oli puhujana eräs Keijo Alatalo, joka niihin aikoihin vaikutti Pälkäneellä. Jumalan henki oli hänessä niin vaikuttanut, että hän puhui Pyhän Hengen alueelta ja lopuksi hän halusi rukoilla Pyhän Hengen kastetta meille hiljattain uskoon tulleille.Meitä oli muutamia, kenen puolesta rukoiltiin.
Hyvin muistan sen vieläkin, kuinka sain ensi kertaa täyttyä Jumalan Pyhällä Hengellä.  Se oli järisyttävä kokemus, saada ylistää Jumalaa uusin kielin. Tosin se ei varmaankaan niin voimallinen ollut, kuin mitä alkuseurakunnan uskovat kokivat Jerusalemissa. Siitä Raamattu kertoo: Apost. 2:1-4. "Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itsekunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan mitä Henki antoi heille puhuttavaksi" Me emme kokeneet mitään tuulenpuuskaa emmekä nähneet tulisia kieliä, mutta siitä huolimatta se oli mieliin painuva kokemus.
Pyhä Henki siis on tarkoitettu jokaiselle Jeesukseen uskovalle voimaksi. Hyvänä esimerkkinä juuri opetuslapset, joista sanottiin heidän ensiksi olleen lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Helluntai kokemuksen jälkeen Pietari rohkeasti piti Hengen voimassa sen kuuluisan saarnan, minkä seurauksena 3000 ihmistä tuli uskoon. Helluntai on myöskin alkuseurakunnan syntymäpäivä. Apost.2:41,42. kertoo siitä näin."Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.  He pysyivät apostolien opetuksessa,keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksessa". Kaste on näin ollen portti kristilliseen seurakuntaan. Kun puhutaan näiden eri kristillisten suuntien eroista, voidaan ajatella niin, että jokainen suunta on löytänyt jonkin "kirkkaan helmen", siis oivalluksen Raamatun totuuksista.  Esim. Martti Luther oivalsi tämän, että uskon kautta Jeesukseen tulemme vanhurskaiksi.Siitä nimi, Luterilainen. Babtistit taasen löysivät Raamatusta uskovien kasteen. Raamatun kreikan kielinen sana "babtisoo" nimittäin  merkitsee upottaa. Siitä nimi babtisti. Helluntailaiset erkanivat omaksi ryhmäkseen, kun uskovat rukoillessaan alkoivat täyttyä Pyhällä Hengellä ja kirkon piirissä tätä  asiaa ei silloin vielä ymmärretty.    No niin,tulipahan nyt pitkä postaus. Toivottavasti olet jaksanut lukea tähän asti.  Hyvää Helluntaita.

Helatorstain sanoma

Tänään vietämme Helatorstaita. Nimi helposti tuo mieleemme ensimmäiseksi  Ritvalan Helkajuhlat  tai jotain vastaavaa. Mutta kuka meistä oikeasti muistaa tämän juhlapäivän  merkityksen. Kysymyksessä on Jeesuksen taivaaseen astumisen päivä, joka tapahtui 40:n vrk:n kuluttua ylösnousemuksesta. Tämän kuluneen 40:n päivän aikana Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen useita kertoja. Ainut kertainen ja ihmeellinen ajan jakso huipentuu sitten Jeesuksen ylösottoon. Hänet otettiin sinne, minne ei pääse mitään epäpyhää. Isän kotiin, taivaaseen. Hän on siellä asianajajana, esirukoilijana ja paikan valmistajana omillensa. Hänet otettiin taivaaseen, jotta Hän kerran voisi tulla takaisin. Tämä suuremmoinen toivomme suhteellistaa kaikki tämän maailman voitot ja tappiot.
Markuksen evankeliumi kertoo meille Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Mark.16:15,16. Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ilmestyskirjan mukaan taivaassa täytyy olla kaikkien kansojen ja kansan heimojen edustajia. Jeesuksen takaisin tulo liittyy tähän, että evankeliumi on saatu vietyä kaikkien kansojen keskuuteen. Nyt tänä nopean tiedonkulun aikakautena tuntuu siltä, että tuo tavoite on hyvinkin toteutettavissa. Esim internetin avulla saaadaan evankeliumi vietyä moniin ns.suljettuihin maihin mihin ei lähetystyön tekijöilla muulla tavalla ole pääsyä.Monet muuten saavuttamattomat kansat tulevat nykytekniikan avulla saavutetuiksi ja saavat kuulla tämän ihmeellisen pelastussanoman.

Matka muistojen maisemiin

Ihmettelen, kuinka paljon yhden päivän matka saattaakaan herättää entisiä muistoja kuin myöskin synnyttää uusia muistoja ja uusia ajatuksia. Saimme mieheni kanssa kutsun Kauhajoelle ja siellä mieheni entisen naapurin pojan kirjan julkistamis tilaisuuteen. Matkalla  oli mukava katsella ennen niin kovin tutuiksi tulleita maisemia. Kävimmehän me nuorina ollessamme ja mieheni vanhempien vielä eläessä useinkin lastemme kanssa Pohjanmaalla, mummolassa. Tie oli tuttua, moni asia oli vuosien saatossa muuttunut. 
Itse kirjan julkistamis tilaisuus oli upea juhla. Tämä kirja, Vastuu, on tämän naapurin pojan omaelämäkertaa. Toissa kesänä julkaistiin ensimmäinen osa, Kutsu. Ja onhan se ihan loogista, että ensin Jumala kutsuu ja sitä seuraa sitten automaattisesti vastuu. Edellyttäen, että otamme kutsun vastaan suurelta kutsujalta. Näin juuri tämän naapurin pojan kohdalla oli tapahtunut.
Jumala kutsuu ihan tavallisia ihmisiä. Hän myöskin varustaa siihen työhön, mihin hän itse kunkin kutsuu. Meille jää vastuu tehtävämme (leiviskämme) hoitamisesta. Ja tehtävän hoidettuamme saamme sanoa, niinkuin Raamatussa sanotaan Luukas 17:10,  Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa:  "Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.
Näin on tapahtunut myöskin tämän kyseisen henkilön elämässä. Kannattaa hankkia ja lukea nämä elämäkerta kirjat, Kutsu ja Vastuu. Kirjoittaja on Eero Pokela ja kustantaja, on Väyläkirjat  www.vaulakirjat.fi Kaikki tulot kirjasta menee 100%:sti. Humanitääriseen Idäntyöhön.Tähän Idäntyöhön voi tutustua esim. Sähköposti: hum.idantyo@gmail.com    Kotisivu:www.humanitaarinenidantyo.fi   kautta.

Kun Lauri kirjoitti äidillensä laskun.

Näin äitienpäivään sopii seuraava pieni kertomus: Kun Lauri kirjoitti äidillensä laskun. Lasku: Äiti velkaa Laurille. Kantanut puita 6 kertaa, 0:smk.60 penniä. Tuonut öljyä useita kertoja 0:60: smk. Käynyt asioilla 2 kertaa, 0:40 smk.. Koska olen ollut hyvä poika, 0:80 smk. Yhteensä 2:40 smk.
Äiti otti laskun mitään sanomatta. Seuraavana päivänä oli Laurin pöydällä Smk. 2:40 ja vieressä lasku, joka oli näin kuuluva.
Lasku: Lauri velkaa äidille. Laurin onnellisesta kodista 10:n vuoden aikana:  Ei mitään. Kaikesta hänen ruoastansa:  Ei mitään. Kaikesta hoidosta hänen sairautensa aikana: Ei mitään. Hänen vaatteittensa ompelemisesta: Ei mitään. Koska äiti on ollut hyvä häntä kohtaan: Ei mitään. Yhteensä: Ei mitään.   Lauri oli jo pannut rahat taskuunsa, mutta luettuaan äitinsä laskun punastui hän ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hän antoi rahat takaisin, syleili äitiänsä ja pyysi häneltä anteeksi.
Anteeksiantamuskaan ei maksanut mitään.
Löysin tämän kertomuksen äitini lapsuuden aikaisesta koulukirjasta. Vahinko vain, että kirjoittajasta  ei ole mainintaa.

"Kun Jeesus on omana mulla"

Olin jälleen aamutuimaan siivoamassa rantamökin pihaa ja otsikon mukaiset laulun sanat alkoivat soida korvissani.Siis ihan oikeasti soida. Olin nimittäin pitkin talvea ja kevättä suunnitellut kokeilevani sellaista pientä kasettisoitinta, minkä voi laittaa taskuun ja sieltä johdot sitten korviin. En tiedä keneltä lapsista se on aikain saatossa jäänyt meille,Jostain kätköistä se vain oli noussut esiin ja ajattelin, että kävelylenkeilläni se voisi olla hyvä askelten vauhdittajana. Nyt  sain sitten muutettua ajatukseni toteutuksen asteelle.
Sain kokea monta "ahaa" elämystä asian tiimoilta. Olin valinnut ensimmäiseksi kuunneltavakseni Jorma Elorinteen laulamia lauluja sisältävän kasetin.Tämä otsikon laulu: "Kun Jeesus on omana mulla", toi mieleeni erään kaukaisen muiston. Muistan kuinka äitini istui tuossa meidän keittiön pitkällä seinän vierus penkillä ja lauloi tämän laulun omalle isälleen ja äidilleen. Hän halusi tämän laulun sanoin kertoa heille ilosanomaa Jeesuksesta.       Kalevi Lehtinen on eräässä kirjassaan hyvin tuonut esille, mistä tässä Jeesuksen meille lahjoittamassaan pelastuksessa on kysymys. Hän oli 16-vuotiaana sanonut ensimmäistä kertaa "kyllä" Jeesukselle. Lainaan tähän hänen kertomaansa. "Tajusin, että Jumalan edessä olen aivankuin syytettynä oikeudessa. Jumala on tuomari, minä olen syytetty, Jeesus on minun puolustusasianajajani ja Saatana on syyttäjä. Nimi Saatana tarkoittaa syyttäjää. Siinä oikeudessa ei hiukkaakaan merkitse se, miltä syytetystä tuntuu. Kaiken ratkaisee se, mitä tuomari sanoo.Jos Jumala sanoo, että sinut, Kalevi, on julistettu syyttömäksi sen takia, että sinun puolustusasianajajasi on jo kärsinyt rangaistuksesi etukäteen, niin vaikka minusta tuntuisi miltä, sillä hetkellä minä olen syytön ja vapautettu tuomiosta. Tästä Raamattu käyttää vaikeata sanaa: vanhurskauttaminen, syyttömäksi julistaminen".  Jeesus antoi omilleen tehtäväksi viedä tätä sanomaa aina maan ääriin asti. Otetaan asia vakavasti, vastataan Jeesukselle kyllä ja liitytään tähän ilosanoman viestin viejien suureen joukkoon. Tämä asia koskee kaikkia ihmisiä ja on kaikkein suurin sanoma, mitä ihmiskunnalle maan päällä koskaan on annettu. VOITTO ON JO SAAVUTETTU, sota on jo voitettu,vain "taistelu", (meidän osaltamme),  on hieman kasken.

Arkipäivän ihmeitä

Lähdin jo aamusta rantaan jatkamaan eilispäivänä kesken jäänyttä työtäni.Olin haravoinut siellä kuivia lehtiä ja tuulen pudottamia oksia rantamökin pihasta. Yritin mennä hyvissä ajoin, ennenkuin tuuli heräisi ja alkaisi järveltä päin puhaltamaan. En aivan tarpeeksi ajoissa kuitenkan ollut liikkeellä, sillä vähän aikaa haravoituani alkoi tuuli hiljalleen voimistua, ja tulenpuuskat seurasivat toisiaan yhä nopeammassa tahdissa. Minua harmitti, kun ei paljosta olisi ollut kiinni, kun homma olisi ns:sti ollut "hanskassa".
Mieleeni tuli raamatun kertomus siitä, kuinka Jeesus tyynnytti myrskyn ollessaan opetuslastensa kanssa  myrskyävällä merellä. Ajattelin näin, että eihän se Jeesuksen voima ole aikojen saatossa minnekkään kadonnut. Niinpä sitten muunsinkin ajatukseni rukoukseksi. Enkä tosiaankaan voi ylpeillä oman uskoni varmuudella, siihen, että Jeesus vastaisi pyyntööni. Ja kuitenkin, Hän vastasi. Sain sitten vain hämmästellä ja kiitollisena  ihmetellen jatkaa työtäni.  Auringon paistekin tuntui nyt minusta lämpimämmältä ja oli tyventä niin, että sain työni tehtyä hyvään vaiheeseen.
Elämä on ihmeitä täynnä ja jo elämä  itsessään on suuri ihme. Antakaamme siitä kiitoksemme elämän antajalle, Jumalalle. Sillä ainoastaan Hän voi ylläpitää ja myöskin synnyttää uutta elämää.

Iloa Pääsiäiseen.

Pääsiäinen on Ylösnousemusjuhla. Vanhan tarinan mukaan Pääsiäisenä  aurinko tanssii ylös noustessaan.        Ystäväni Magdaleena, esiintyy tänään täällä Luopioisten kirkossa kirkkonäytelmässä aurinkona. Pappi kysyy auringolta, miksi sinä tanssit? Ja aurinko vastaa. "minä tanssin, kun on Pääsiäinen. Silloin aurinkokin tanssii, kun on niin suuri ilo ja riemu". Menneellä viikolla, ollessani sauvakävelyllä, mieleeni palautui menneitä elämän tuomia muistoja. Sen varmaankin vaikutti lähestyvä hääpäivämme.Tänä vuonna se nimittäin osui juuri Pääsiäiseksi, ja tänä vuonna satuimme sen muistamaan. Sillä useimmiten se on mennyt ohitse aivan meidän kummankaan huomaamatta. Mieleeni tuli  kipeitä ja haikeitakin muistoja erilaisista arjen tilanteista. Sellaisia, joissa tällä nyt olevalla kokemuksella olisi toiminut toisin. Tilanteita joihin ei voi enää palata. Tilanteita, jotka eivät kaipaa varsinaista anteeksi pyyntöäkään, koska niihin liittyvät henkilöt eivät saata enää edes muistaa kyseisiä asioita. Ne ovat vain itselle tallentuneet sielun sopukoihin.Tässä yhteydessä tuli mieleeni sellainen sana, kuin "summata". Ajattelin, että Jeesus antoi meille tähän mahdollisuuden. Saamme summata kaikki elämämme asiat, sen voitot ja tappiot. Saamme tuoda ne Jeesukselle. Hänessä meillä on täydellinen anteeksiantamus, koska Hän ristillä hankki meille pelastuksen synnin ja kuoleman vallasta. Saamme yksilöinä vastaan ottaa tämän hyvän sanoman. Sillä kuka ikinä Häneen uskoo, hänellä on iankaikkinen elämä. Tämä on kaikkein suurin sanoma ihmiskunnalle. HYVÄÄ  PÄÄSIÄISTÄ!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  

Suvivirsi

Kevät on jälleen koittanut. Sen kuulemma huomaa siitä, että herää  keskustelu suvivirren sopivuudesta koululaistemme laulettavaksi. Ulla Appelsin käsittelee aihetta hyvällä huumorilla Ilta-Sanomien artikkelissa 23.3. "Jos suvivirren laulaminen loukkaa äänekästä vähemmistöä, mutta sen poistaminen loukkaa hiljaista enemmistöä,- niin miten silloin toimitaan.
Olemme tähän asti eläneet pääosin kristillisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Tämä kulttuuri on vaikuttanut ajatteluumme, tekoihimme ja asenteisiimme. Moni ei tiedä, että vapaus, rehellisyys, työnteko sekä toisten ihmisten kunnioittaminen, oman edun ja ahneuden sijasta, nousevat kristillisestä perinnöstämme ja raamatusta.
Koko länsimainen sivistys oikeuskäsityksineen on nojannut kymmeneen käskyyn, Kristuksen opetuksiin ja evankeliumin sanomaan.  Kirkon taholtahan lukutaidon ym. opetus sai alkunsa.Muistelkaamme vain esim. Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Oppivelvollisuuden nojalla heidän oli lähdettävä "lukkarin kouluun" tätä lukutaidon jaloa oppia hankkimaan. Myöskin Suomen kansakoulun isä Uno Sygnaeus oli pappi.
Vaikka historiastamme löytyy paljon myöskin negatiivista, meillä on ollut etuoikeus tulla yhdeksi hyvinvoinnin kärkimaaksi tämän ihmeellisen kristillisen kulttuurin alla. Ei unohdeta omia juuriamme. Perinteitä tulee kunnioittaa, myöskin kristillisiä perinteitä.

Tahdotko rakastaa

 Tässä päivänä muutamana isäntä lueskeli pyhäaamun lehteä. Oikein ääneensä luetteli perheilmoitus sivulta avioparien nimiä, jotka olivat tehneet yhteistä taivalta jo monia vuosia. Siinä oli  kultahäitään viettänyt pariskunta ja monia muita jo vuosikymmeniä yhteistä taivalta tehneitä. Siinä ajassa on ehtinyt tulla vastaan niin myötä-, kuin vastamäkeäkin, mitä tämä elämä nyt sitten on itsekunkin kohdalle tuonut ja suonut.
Sen pohjalta  kävimme sitten keskustelua syistä,mitkä mahtavat johtaa nykyaikana ihmisten avioliittojen kariutumiseen. Muistelin siihen kuinka eräs yhteinen tuttavamme muisti tarkasti papin vihkikaavan sanat. Muuten hänkin jo yli 50-vuotta aviossa olleena.Eli, että "eihän pappi kysy niin, että rakastatko tätä kumppaniasi, vaan, että tahdotko rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoin käymisessäkin". Ja juuri vastamäen tullessahan meiltä nimenomaan kysytään tätä tahtoa rakastaa, kuin myöskin  toiseen sitoutumista.
Muistan äitinikin sanoneen joskus eläissään, että "vaikeuksien kohdatessa, kun edes toiselta löytyy sitä hyvvää tahtoa, niin taas mennään etteenpäin".
Ja kyllähän Jumala tarkoitti avioliiton koko elämän kestäväksi. Myöhemmin siihen sitten tuli, jokin poikkeus, koska Jeesus vastasi fariseuksille jossakin tilanteessa tähän asiaan liittyen seuraavasti: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses myönsi kirjoittaa erokirjan, mutta alusta ei niin ollut".

Purim juhla ja Esterin kirja

Sain sähköpostiini kuulumiskirjeen,missä kerrotaan Israelissa jälleen vietetystä Purim juhlasta 14-15 päivänä helmikuuta. Tämä juhla juontaa alkunsa jo Israelin kansan historiasta. Juutalainen kansa viettää sitä joka vuosi muistona pelastumisestaan tuhoutumiselta juuri Esterin aikana ja ansiosta. Esteri oli kaunis, nuori tyttö, jolle Jumala antoi erikoisen rohkeuden nousta hallitsijan edessä puolustamaan omaa kansaansa. Hän uhmasi kuoleman rangaistusta, ajatuksenaan:"Jos tuhoudun, niin tuhoudun". Ester sai armon kuninkaan silmissä ja koko juutalainen kansa pelastui. Ester siis oli todella kaunis ja todella rohkea. Tästä kerrotaan Esterin kirjassa raamatussa. Kannattaa lukea tämä mielenkiintoinen tarina. Kirja kertoo uskosta Jumalaan ja Jumalan uskollisuudesta omaa kansaansa kohtaan. Eräskin ystäväni sanoi kerran vuosia sitten, ettei kannata katsoa  televisiosta "kauniita ja rohkeita", vaan lukea raamatusta Esterin kirjaa. Tätä Purim juhlaa  juhlitaan idealla: "He yrittivät tappaa meidät, eivät onnistuneet,-nyt juhlitaan".
Purim-juhlassa muistellaan synagoogissa kuningatar Esteriä, Mordokaita ja pahaa Haamania, jonka nimi, kun mainitaan, kaikki alkavat mekastaa ja huutaa. Lapset ovat innoissaan, kun saa kerrankin  synagoogassa pitää meteliä.  Pieni videon pätkä kertoo pienen välähdyksen tästä ja samoin karnevaalitunnelmasta kaduilla. Juhla on iloinen juhla, jota juhlitaan värikkäisiin ja hauskoihin asuihin pukeutuneina.
Monet pitävät Israelia miehittäjänä, mutta todellisudessa Israelin on täytynyt ja edelleenkin täytyy puolustaa ja suojella rajojaan hyökkäyksiä vastaan, säilyäkseen itsenäisenä kansakuntana. Heillä on siihen täysi oikeus. Jumala on luvannut antaa sen maan heille ikuisiksi ajoiksi.
Esterin tarina on esimerkki siitä, kuinka Jumala voi käyttää pienen ihmisen elämää omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Niin Vanhan Testamentin aikana, kuin myöskin nykypäivänä.
     

Muistojemme laulut

Muistojen lauluja uskoisin olevan meillä jokaisella. Ne liittyvät usein nuoruuden herkkään aikaan ja joihinkin määrättyihin tapahtumiin.
Meillä on seurakunssamme ollut alkuvuoden ajan esillä lista, mihin halukkaat saivat merkitä jonkun muistoihinsa jääneen vanhan toivelaulun. Sitten viime pyhänä lauloimme yhdessä kaikki listaan merkityt laulut. Siitä muodostui oikein maraton kokous, mutta halusime laulaa kaikki toivotut laulut läpi. Niiden sanat oli heijastettu näytölle kaikkien nähtäville. Siinä oli tuttuja ja osin tuntemattomiakin kauniita lauluja jokaiselle. Ne nostivat monia lauluihin liittyviä muistoja mieleen joita itsekukin sai myöskin kertoa ja jakaa näin  toisillekin.
Minäkin olen näitä lauluja laulanut jo 50-luvulta lähtien. Tosin 60-luvulla oli aika, jolloin en näitä lauluja laulanut. Silloinkin laulut soivat elämässäni, mutta vain niin kovin toisenlaiset laulut. Meni vuosia, kunnes jälleen syttyi sydämessäni soimaan "uusi virsi", kiitoslaulu meidän Jumalallemme.
Viimeinen psalmi raamatussa, puhuu pelkästään Jumalan ylistämisestä. Ps.150 Ylistäkää Jumalaa.
1. Halleluja!Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.
2. Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.
3. Ylistäkää häntä pasuunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
4. Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
5.Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
6. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja.
Tämä kertoo siitä, että Jumalalle kelpaa kaikenlaisilla soittimilla soitettu musiikki, kuin myöskin omalla äänellään laulettu laulu. Saaamme me heikommat laulajat ajatella näin, että "mun kanteleeni  kauniimmin, taivaassa kerran soi".
Liitän tähän loppuun erään version laulusta, joka on lapsuudesta lähtien ollut lempilauluni. Vaikka uusia mielilauluja on tullut matkan varrella, niin tämä on edelleen se ykkönen.
Vain yksin Jeesus.                                                                                                           owscriptaccess="always" allowfullscreen=

Ihmisen arvo

Meidän isäntä muistelee joskus nuoruudessaan tapahtunutta erityisesti mieleen jäänyttä kokemusta.  Se liittyy tähän otsikkoon ihmisen arvosta, Kuinka hän sai armeijassa ollessaan havainto-opetusta ja  niissä oloissa vielä korkea arvoiselta herralta, yliluutnantilta. Ennen vanhaan oli paljolti sellainen näkemys voimassa, että esim. korkeasti oppineet, suuremmat talolliset tai muuten vain varakkaat  ihmiset kuuluivat eri "luokkaan"kuin tavalliset "matti meikäläiset". Äitinikin ruukasi sanoa joistakin ihmisistä, että "ne on niitä parempia ihmisiä". Se raja oli kuin veteen piirretty viiva, mutta se raja oli kuitenkin olemassa. Tietysti poikkeuksiakin löytyi suuntaan ja toiseen. Mutta mennäänpä sitten tähän  isännän muistelukseen. Siellä jossakin armeijan piha alueella he olivat kohdanneet tämän  yliluutnantin kanssa ja tämä oli pysähtynyt juttelemaan.  Kysynyt nimeä ja mistä päin ja minkälaisesta paikasta oli kotoisin. No, mieheni oli siihen vastannut olevansa Kauhajoen Nummijärveltä ja lisännyt vielä olevansa maanviljelijän poika vain.  Tähän tämä esimies asemassa oleva henkilö oli lausahtanut, että ei saa sanoa vain, sillä samanmoista leipää me kaikki syödään. Näinhän se tämä asia oikeasti on. Aika moni meistä kärsii kuitenkin alemmuuden tunteista. Siksi meille itsekullekin on terveellistä miettiä kuinka arvokkaita me olemme Jumalan silmissä.
Jumalalla on oikeasti kaksinkertainen omistus oikeus ihmiseen. Hän on ensinnäkin luonut meidät ja toiseksi, hän on myöskin lunastanut meidät.  Jumala laittoi jo  luomistyönsä yhteydessä iankaikkisen henkensä ihmiseen ja ihminen sai elää Jumalan yhteydessä, joka yhteys sitten syntiinlankeemuksen seurauksena katkesi.Niin paljon Jumala kuitenkin rakastaa meitä, että Hän maksoi meistä lunastusmaksun. Hän antoi ainoan poikansa uhrikaritsaksi meidän edestämme. Meistä on maksettu kallis hinta Golgatalla.Me jokainen olemme arvokkaita, olemme Jeesuksen veren hinta. Se ei ole halpaa armoa, vaikka se on ilmaista. Itsessämme meissä ei ole mitään arvoa, mistä me voisimme ylpeillä. Kaikki, mitä meillä on, on lahjaksi saatua. Emme ole tänne maailmaan mitään tuoneet, emmekä myöskään mitään täältä voi mukaamme ottaa.

Olopäivä

Sain jälleen kerran olla mukana Luopioisten seurakunnan järjestämillä olopäivillä. Tavata siellä vanhoja ja uudempiakin tuttavia, myöskin juuri olopäivillä tutuksi tulleita.
Olopäivät on kerran kuukaudessa järjestettävä eläkeläisten kokoontuminen Seurakuntakeskuksella torstaisin klo 10-14. Olopäivillä on erilaista mukavaa ohjelmaa, hartaus ja musiikkia.
Runsas lounas ja kahvit omakustannushintaan 7:n euroa. Euron arpoja myydään retki kassan kartuttamiseksi. Arpajais palkintoja saa viedä lahjoituksena. Tapana on ollut tehdä kevät puolella retki jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen. Viimeksi Raumalle, tosin minä en ollut siellä mukana. Nyt oli hartaushetken vastuunkantajana Heikki Repo. Hän puhui kristittyjen yhteydestä, olihan juuri meneillään ekumeenisen ykseyden rukousviikko.
Ekumenia tarkoittaa eri seurakuntiin ja kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen yhteyttä.  Pyrkimystä täyttämään Jeesuksen pyyntö siitä, että hänen omansa yhtä olisivat. Heikki kertoi, että tällainen ekumenia on lähtenyt maailmalla kehittymään jo 1900-luvun alusta lähtien ja, että Suomessa on vietetty tätä ekumeenisen ykseyden rukous viikkoa 1900-luvun puolivälistä alkaen. Hän sanoi olleensa mukana myöskin ekumeenisella kirkkovaelluksella.
Tästä minulle tuli elävästi mieleeni oma kokemukseni, kun viime vuoden Vappuna aivan yllättäen sain tilaisuuden osallistua eri kirkkokuntien järjestämään Jeesus marssiin Tampereella.  Minulle annettiin myöskin tilaisuus kertoa siitä ja näin jakaa kokemuksiani toisillekin olopäiväläisille. Sain myös heti innostuneesti palautetta. "Mennääs ensi Vappunakin yhdessä sinne Jeesus marssiin." Muuten juuri tästä Vapun Jeesus marssista kerron kaikkein ensimmäisessä blogissani viime keväänä  27.5.2013.
Kirjoitan tähän loppuun tämän Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen omiensa puolesta, Joh.17:17-21. "Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus.  Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan. Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, isä , olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt". Näin saamme yhdessä, samassa hengessä viedä ilosanomaa  Jeesuksesta eteenpäin. Niinkuin raamattu sanoo: "Alkaen Jerusalemista, Juudeasta ja Galileasta ja aina maan ääriin asti."

Uuden vuoden lupaukset

Tuli mieleeni, nyt kun tehdään erilaisia uuden vuoden lupauksia,yksi hyvä "sellainen":
Ehdottaisin tehtäväksi lupaus lukea joka päivä Raamattua.  Mitään määrää ei kannata itselleen laittaa, sillä se voi vaihdella päivittäin, aina tilanteiden mukaan.Mutta tässä meidän on hyvä harjoitella itsemme kohdalla "kurinalaisuutta". Jumalan sana on meille "elämän leipää" ja Jeesus sanoo itse olevansa tämä elämän leipä. Hän myöskin sanoo, "ettei ihminen elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Ja"kun tämä sana saa uskossa sulautua meihin, se myöskin todella ravitsee meidän henkeämme, niinkuin ruoka ravitsee ruumista. Luetaan rukoillen ja jos emme jotain kohtaa ymmärrä, niin annetaan olla ja mennään eteenpäin.
 Jumalan sana myöskin varastoituu meihin, ja näin ollen se ravitsee meitä myöhemmissä elämämme vaiheissa ja tilanteissa.  Emme voi tietää elämämme kulkua eteenpäin. Voi tulla tilanteita sairauden tai jonkin muun asian takia, ettemme pysty Raamattua lukemaan. Silloin on tarpeen, että tätä sanaa, hengellistä ruokaa, on meissä varastossa. Ihmeellisesti Jumalan Pyhä Henki sitä sisimmästämme sitten nostaa henkemme ravinnoksi.
Voi myöskin tulla sellainen aika, ettei Jumalan sanaa ole edes saatavilla. Sellainen tilanne on nytkin olemassa monessa maassa. Tuli mieleeni eräs raamatun paikka tästä asiasta. Aamos 8:11,12. "Katso päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: En leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään, he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä."
Täällä elämässä kaikki muu on katoavaista. Jumalan sana on ainoa, joka pysyy. Jeesus sanoo Markuksen evankeliumissa, Mark.13:31. "Taivas ja maa katoaa, mutta minun sanani eivät koskaan katoa".
Nyt Jumalan sanaa ei tarvitse harhaillen etsiä. Sitä on tarjolla useimpien kotien kirjahyllyissä.
Joten, eikun lukemaan.

Tätä päivää

Näin eräs ystäväni toivottaa meille kylään tullessaan. Ja myöskin hyvää ja Siunattua  alkavaa vuotta 2014, kaikille blogi ystävilleni. Otsikkoon palatakseni, meillähän on käsillä vain tämä päivä, tai vielä tarkennettuna tämä hetki, joten eläkäämme, niinkuin viimmeistä päivää hyvässä mielessä ja oikein ajateltuna. Emmehän me itse tiedä edes seuraavasta hetkestämme, tuleeko meille sitä ollenkaan.
Joulun ajalta jäi mieleeni seuraavanlainen runo.  

Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,niin päivistäni tänään,taas päivä katoaa.
Mut`milloinkaan en murehtinut, ole päivää kahta.
En päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa.
 Omar Khaijam.