Lähdin jo aamusta rantaan jatkamaan eilispäivänä kesken jäänyttä työtäni.Olin haravoinut siellä kuivia lehtiä ja tuulen pudottamia oksia rantamökin pihasta. Yritin mennä hyvissä ajoin, ennenkuin tuuli heräisi ja alkaisi järveltä päin puhaltamaan. En aivan tarpeeksi ajoissa kuitenkan ollut liikkeellä, sillä vähän aikaa haravoituani alkoi tuuli hiljalleen voimistua, ja tulenpuuskat seurasivat toisiaan yhä nopeammassa tahdissa. Minua harmitti, kun ei paljosta olisi ollut kiinni, kun homma olisi ns:sti ollut "hanskassa".
Mieleeni tuli raamatun kertomus siitä, kuinka Jeesus tyynnytti myrskyn ollessaan opetuslastensa kanssa myrskyävällä merellä. Ajattelin näin, että eihän se Jeesuksen voima ole aikojen saatossa minnekkään kadonnut. Niinpä sitten muunsinkin ajatukseni rukoukseksi. Enkä tosiaankaan voi ylpeillä oman uskoni varmuudella, siihen, että Jeesus vastaisi pyyntööni. Ja kuitenkin, Hän vastasi. Sain sitten vain hämmästellä ja kiitollisena ihmetellen jatkaa työtäni. Auringon paistekin tuntui nyt minusta lämpimämmältä ja oli tyventä niin, että sain työni tehtyä hyvään vaiheeseen.
Elämä on ihmeitä täynnä ja jo elämä itsessään on suuri ihme. Antakaamme siitä kiitoksemme elämän antajalle, Jumalalle. Sillä ainoastaan Hän voi ylläpitää ja myöskin synnyttää uutta elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti