tiistai 23. lokakuuta 2018

Kirkkoja

Erään vanhan postikortin myötä palasin muistoissani nuoruudessani käymääni leirimuotoiseen rippikouluun Rautalammin pitäjässä. Kortin oli lähettänyt Anni-tätini, isäni serkku. Hän oli kirjannut tarkasti korttiin silloin kirkossa lauletut virret ja saarnan aiheet ym.
 Lupasin taannoin tällä palstalla palata tämän kortin mielessäni herättämiin muistoihin.muistellessani sillä kertaa mummoani (Muistojen aarrearkku 7.2.2016.)
Lunastan tämän lupaukseni tällä SHL:ssä lukijan palstalla julkaistulla kommentillani  Jukka Pekka Lämsän muisteluihin oman elämänsä kirkoista, joista tämä Rautalammin kirkko oli lapsuuden kotikirkkonsa. 

                               Kirkkoja
 "Jussi-Pekka Lämsä muisteli kolumnissaan elämäänsä sivunneita kirkkoja  SHL.15.3.-17. Mieltäni sykähdytti hänen mainintansa kotikirkostaan, Rautalammin kirkosta. Olin nimittäin käynyt leirimuotoisen rippikoulun kesällä 1965 juuri Rautalammilla. Tähän tapahtumaan johti erikoinen syy-yhteys, mitä en varmaan silloin kenellekkään ilmaissut. Olin joutunut koulussa viimeisenä vuotena parin tytön taholta koulukiusatuksi ja minua pelotti ajatella syksyllä alkavaa rippikoulua. Kuinkas ollakkaan, eräs sukulais tätini ehdotteli silloin minulle tätä leirikoulu asiaa, joka oli siihen aikaan vielä aika uusi asia. Hän jopa lupautui saattamaan minut sinne. Harkitsin asiaa pitkään, sillä tiesin kokevani siellä koti-ikävää. Kiusattuna oleminen tuntui kuitenkin pahemmalta vaihtoehdolta ja niin sinne sitten matkustimme linja-autolla, Savon sydämeen.Sitten joku sana näistä kirkoista. Vanhan testamentin aikaan Jumala johti omaisuus kansaansa Israelia ensin erämää vaelluksen aikana Ilmestysmajasta käsin. Sitä ennen jo Israelin pyhät rakensivat Jumalalle alttarin, Jumalan kohtaamispaikan, missä vain he liikkuivatkin. Luvattuun maahan päästyä rakennettiin sitten kiinteä rakennus, temppeli Jumalan asuinpaikaksi, missä papit suorittivat erilaisia uhritoimituksia kansan edestä. 
 Nyt elämme Uuden liiton aikaa. Jumala teki Jeesuksen kautta Uuden liiton meidän kassamme. Raamattu sanoo näin: "Hän meni, ei pukkien eikä mullikoiden veren vaan oman verensä kautta kertakaikkisesti kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen" Hebr. 9:12.
  Kirkkorakennuksella itsessään ei ole enää sellaista asemaa kuin sillä oli Vanhan testamentin aikana.  Alkuseurakunnan uskovat kokoontuivat yhteen kodeissa. Kun seurakunta kasvoi, tuli tarpeelliseksi rakentaa tähän tarkoitukseen isompia rakennuksia. Kirkot ja eri rukoushuoneet palvelevat tässä tehtävässä.
Jumalaa me voimme kohdata milloin ja missä tahansa sillä hän ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, sillä Pyhän Henkensä kautta hän on läsnä kaikkialla.
Jeesus sanoo, Ilm. 3.20; "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani". Huomion arvoista on se, että sydämemme oven avain on vain sisäpuolella.
Onnellisia olemme silloin, kun Jeesus asuu sydämessämme ja saamme olla Jumalan temppeleinä tässä ajassa. Niinkuin Paavali kirjoittaa kirjeessään Korinttin seurakunnan uskoville; 1 Kor.3:16. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä."