Tänä vuonna helluntaista muodostui päivä, joka lisäsi jälleen kirkkaita helmiä "muistojeni helminauhaan". Heti aamusta alkaen päivä oli erilainen. Päätin aamutuimaan lämmittää meidän rantasaunamme ja avata "uimakauteni" useamman kuluneen vuosikymmenen jälkeen. Saattaa kuulostaa erikoiselta, että on oma ranta ja kuitenkin uima harrastus on tykkänään jäänyt muiden asioiden viedessä kaiken ajan.
Siinä vain pääsi niin käymään, ja kun tarpeeeksi pitkästi aikaa kului, niin ei koko uimaharrastus enää edes houkutellut millään tavalla. Jäätyäni pari vuotta sitten sairas eläkkeelle aloin totaalisesti suunnitella tätä uimakauteni avaamista uudelleen, ja nyt sitten ainakin tämä aloitus onnistui. Aika näyttää sitten jatkon.
Sen jälkeen päivä kului normaaliin tapaan.Mielessäni soi vanha, jo lapsena opittu laulu(Pyhä aamun rauha, hiljaa huokuilee jne.)Päiväsydännä vietimme seurakunnassamme Helluntai juhlaa. Kummasti ajatukset välillä eksyivät tiettyyn suuntaan. Nimittäin lasketut päivät olivat täynnä pienen piltin syntyä sukumme nuorimmaksi jäseneksi. Ja niinpä sitten alkuillasta saapunut puhelin sanoma kruunasi tästä helluntai päivästä meille juhlapäivän.Tuore juuri"leivottu isä", ilmoitti kahden suvun, siis vauvan vanhempien lisäksi, kahden suvun odotuksen päättyneen iloisesti poikalapsen syntymään. Se kruunasi päivästä meille todellisen juhlapäivän. Sanoinkin, että tämä säidensä puolesta erikoinen vuosi muistetaan meillä tulevaisuudessa siitä, että "se oli silloin, kun meille poika syntyi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti