Kirpputorilöytö

Kirpputorilta ei yleensä löydetä sitä, mitä olemme lähteneet etsimään, vaan sieltä tehdään niitä varsinaisia "löytöjä".
Edellisen postaukseni myötä muistoistani heräsi eloon käyntini erään seurakunnan lähetyskirpputorilla ja se asia, miten tämä kertomani kadonnut ja löytynyt,kultainen pieni risti ketjuineen  päätyi omistukseeni, se on aivan oma tarinansa..
Olin silloin erään vanhemman ystäväni kanssa liikkeellä ja katselin siinä aikani kuluksi koruvalikoimaa. Kysyin myyjältä, että löytyiskö sieltä ristiä. Hän vastasi ettei varmaankaan löydy, mutta  hänellä on kotona itsellään kaksi joista pienempää hän ei käytä juuri ollenkaan j, ettäa hän voisi antaa sen minulle.
Seuraavan kerran tapasin tämän samaisen kirpputorimyyjän aivan yllättäin. Olin jälleen tämän samaisen vanhuksen kanssa eräässä liikkeessä hänen asioillaan. Tervehdittyämme hän kaivoi kassistaan käteeni pienen mytyn sanoen, että "katso tätä kotona, mitä mieltä tästä olet ja nähdään sitten kirppiksellä". Hänen mentyään katsoin kädessäni olevaa pientä kukkaroa ja sen sisältä löytyvää pientä ristiä. Olin  iloinen yllättävästä kohtaamisestamme ja ennenkaikkea olin iloinen tästä pienestä rististä, jonka tällä tavalla sain omakseni aivan kuin lahjaksi.  
"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa".  Tämä myyjä  toteutti tässä asiassa tätä Jumalan sanaa kirjaimellisesti.
Sillä ristin sanomahan on juuri siinä, että ristin kuolemansa kautta Jeesus sovitti meidän syntimme ja ylösnousemuksensa kautta  hän  antaa meille iankaikkisen elämän. Tämän elämän saamme ottaa lahjana vastaan. Tyhjä risti kaulassani puhuu minulle siitä, että Jeesus ei jäänyt ristille. Hän elää ja hänessä minäkin saan elää.