Heräsin aamuyöstä ja mieleeni palautui niin voimakkaana edellispäivän kohtaamiseni ns."kristityn" ystäväni kanssa, että oli aivan pakko nousta tähän koneen ääreen naputtelemaan ajatuksiani blogini sivuille. Muistiini piirtyi hänen puheensa keskeltä sanonta, mitä nykykielellä sanotaan "siunailemiseksi". "Herran Jestas" hän sanoi huomaamatta edes itse, mitä tuli sanoneeksi. Siis sanoneeksi Herran nimen aivan turhaan.Toinen käsky Jumalan kymmenestä käskystä sanoo selkeästi: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Jumala ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu."
Muistan lapsuuudenkotini naapurin emännän reagoinnin telkkarin mainokseen joskus 60- luvun vaihteessa. Kysymyksessä oli Vesta-sillin mainos ja sen teksti kuului."Vesta, Jestas,kun se on hyvää". Hän paheksui kyseistä mainosta. Nykyään tällaista ei enää edes ihmetellä, sillä se on niin tavanomaista ja arkikieleen kuuluvaa.
Toinen tähän edelliseen verrattava asia on kiroileminen. Kun olin lapsi, niin äitini opetti minua olemaan kiroilematta, vaikka kaverit niin tekisivätkin. Hän teki tämän Jumalan sanan avulla ja silläköhän se on niin mieleeni ja muistiini piirtynyt, että myöskin nuoruuteni harharetkillä, luopumuksen teillä ollessani se esti minulta kirosanojen käytön.
Äitini käyttämä Raamatun paikka oli tämä; kielellä me kiitämme Herraa ja Isää ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous, näin ei saa olla veljeni" ja siskoni myöskin. Jaak. 3:9,10.
Meidän puheellamme on suuri vaikutus ei vain itsemme suhteen vaan myöskin lähimmäistemme suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti