maanantai 9. heinäkuuta 2018

Pihatöitä

Meillä oli Konsta pojan kanssa tosi mukava ja mielenkiintoinen päivä. Emmekä tehneet silti mitään ihmeellistä, vaan aivan tavallisia hommia.  Eikä Konstaa tarvinnut viedä edes omaa kotipihaa kauemmaksi, mistä se kiva löytyi. Me nimittäin siivosimme pihaa, koska oli Konstan 4-vuotis synttärijuhlatkin tulossa.
Konsta leikkasi omalla ruohonleikkuu koneellaan nurmikkoa. Sellaisella oikean leikkurin kopiolla joka piti ensin vetää narusta käyntiin; leikisti tietenkin. Sitten sitä lykättiin samaan malliin kuin oikeaakin ruohon leikkuria. Välillä taasen poika otti käteensä samanlaisen muovisen lehtiharavan kuin minullakin oli ja juoksutti sitä perässään, niin että kuiva piha vain pöllysi.
Välillä siirryimme liiterihommiin. Siellä  ensimmäinen tehtävä oli kasata talven jäljiltä rikki menneet pinon pohjat järjestykseen. Pieni miehen alku käveli  ees taas matalan pinon päällä seinästä kiinni pitäen kuin strapetsi taiteilija. Pino kohosi ylemmäksi siinä päässä, mihin pinosin, niin pojalla riitti mielenkiintoa. Oli jopa niin kivaa, että pojan suusta  tuli tunnustus. "Nyt ei minulla ole yhtään ikävä äitiä". Se oli paljon puhuva lause se.
 No, sitten pääsimme kottikärryjen kanssa kuskaamaan lapuja sisälle liiteriin. Ei voi sanoa kumpi meistä oli mukavampaa, kottikärryjen täyttö ulkona, vai sen purkaminen sisällä suoraan pinoon. Ja kun alkoi kyllästyttää Konsta sanoi: "Mennään pihahommiin."
Meillä oli niin kivaa, että Konstaa ei tahtonut saada lähtemään välillä syömään eikä iltapäivän välipalalle sen kummemmin.
Presidentti David O. McKay (1873-1970)  on sanonut: "Oivaltakaamme, että etuoikeus tehdä työtä on lahja, että voima tehdä työtä on siunaus ja, että rakkaus työhön on menestystä."
    "Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa", sanoo jo vanha sananlaskukin.






















.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti