Armelias on rikas

Muistan tuon tekstini otsikon  kuulleeni jo lapsuudessani. Siihen liittyy lapsille osoitettu kertomus, missä havainnollisesti kerrotaan, kuinka käytännössä voimme osoittaa armeliaisuuttta toinen toisiamme kohtaan. Nyt elämme tätä päivää ja lapsuudestani tuntuu kuluneen jo" ikuisuus".Saan päivittäin törmätä iän tuomaan  omaan muistamattomuuteeni.Eräs ystäväni tosin lohdutti minua sanoen: Sitä on liikkeellä,"Tarkoittaen, että en ole ainoa ,joka tämän asian on itsessään huomannut.
Kävin tässä päivänä muutamana tyttären tyttäreni kanssa asioilla kirkon kylällä. Ajoimme  suorimman tien kautta ja tyttö tuumasi, että "olisit ajanut vanhaa tietä". No minä tietysti lupasin pois tullessamme  ajaa sitten sen kautta.
Mutta kuinkas  kävikään? Muistini teki jälleen tepposet. Ajoin tienhaarassa samalle tielle, mistä olimme tulleetkin.
Minua harmitti tosi paljon ja pyysin anteeksi. Sain kuitenkin kuulla lapsen suusta niin armolliset sanat ,että luulen niiden pysyvän kauan mielessäni. Näin tuo lapsi sanoi: "Ethän sinä mummo olisikaan, jos sinä kaikki muistaisit". Olisiko asian voinut sen kauniimmin sanoa.Tässä on meille aikuisillekin  esimerkkiä, suhtautumisessa toinen toisiimme kuin myöskin lapsiimme.
Samaan asiaan liittyen, kuulin tällaisen elämän makuisen neuvon arkielämäämme ajatellen:"Meidän on hyvä usein sanoa toinen toisellemme.  "Saat anteeksi kaikki nykyiset, menneet kuin tulevatkin." Tarkoittaen sitä, kuinka helposti me tulemme toinen toisiamme "tölväisseeksi" vaikka emme aina niin tarkoittaisikaan. Jatkakaamme tässä anteeksi antamuksessa elämäämme eteenpäin.
                                                                                                                                                                    
Matt.9:13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: "Laupeutta minä tahdon ,enkä uhria.Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."