Istuin aamukahvilla keittiön pöydän ääressä, kun sain katsella ihmeellistä näkyä. Katselin ikkunasta avautuvaa näkymää järvelle päin ja aivan yllättäin näkö kenttääni ilmestyi kaukana järvellä aivan kuin kirkkaita neliöitä.Tai oikeammin sellaisia pitkulaisia kuin tiiliskivet. Niitä tuli jonossa aina vain lisää ja lisää. Niinkuin olisi junan vaunuja matkannut eteenpäin toinen toisiinsa kytkettyinä. Ne aivankuin säteilivät ja hohtivat sellaista ylimaallista kirkkautta, mikä ei ollut tästä maailmasta. Niitä ilmestyi aina vain lisää, niin että jono eteni koko taivaanrannan pituudelta eteenpäin. En voinut saada silmiäni irti niistä ja tätä kesti hyvän aikaa.. Sitten, kun viimeinen "vaunu" hävisi näkyvistä, alkoi keskemmällä järveä tulla uusia "vaunuja" jälleen vasemmalta reunalta oikealle päin edeten koko järven mitalta häipyen lopulta näkymättömiin. Tämä jono oli ilmeisesti lyhyempi, koska se loppui nopeammin. Mitään luonnollista selitystä minä en tälle näylle saanut. Tuli vain ajatus, että taivaan matkalaiset siellä matkaavat. Jeesukseen uskovat, jotka Jumala näkee Jeesuksen sovitustyön kautta pyhinä.
Kun näky hävisi, istuin vain ja ihmettelin. Terästin silmiäni, nähdäkseni oliko aallokkoa. Huomasin, että aivan hiljalleen laineet tulivat rantaan päin, joten tämä näky tai ilmestys oli kulkenut vasten aaltoja. Aivan niinkuin tätä uskon tietä vaeltavat saavat tämän maailman keskellä usein käydä vastavirtaan. Tuli mieleeni Psalmin kohta: "Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Ps. 34.6.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti