Syksy on "auttamattomasti" jälleen saapunut. Viimeksi se todentui mieleeni istuessani pienen 2-vuotiaan pojan vesselin seurana hänen kotinsa pihassa santakasan äärellä.
Korviimme kantautui muuttolintujen ääniä kaukaa metsänreunan takaa. Tähyilimme taivaalle ja näkökenttäämme ilmestyi kurkiaura jota seurasimme katseellamme niin kauan kuin suinkin pystyimme sitä näkemään. Hetken perästä sitä seurasi vielä toinenkin lukemattomia lintuja käsittävä, vielä järjestäytymässä oleva aura muodostelma. Pienelle pojalle tämä muuttolintujen seuraaminen oli suuren suurta ihmettä. Itselleni jo tuttua, mutta joka kerran yhtä sykähdyttävää. Lyhyt kesä on jälleen ohitse ja vuoden aika on kallistunut syksyn puolelle.
Saamme ihmetellä ja ihastella tätä Jumalan luomakunnan moninaista rikkautta. Tätäkin muuttolintujen kykyä osata ja jaksaa lentää joka syksy tuhansia kilometrejä lämpimään etelään ja keväällä taas palata takaisin tänne pohjolaan.
Aivankuin sisällensä rakennetun tutkan avulla ne osaavat lähteä ajallaan ja suunnistaa oikeaa reittiä määränpäähänsä.
Siinä kurkiauraa katsellessa tulee mieleen myös tuttua haikeutta. Jälleen on vuosi kulunut edellisestä syksystä ja tuntuu kuin siitä olisi kulunut hyvin vähän aikaa.
Aikaa on kulunut siitäkin, kun olen tuon edellisen tapauksen kirjoittanut ja muistiin merkinnyt. Sitten se on jäänyt tänne koneelle viimeistelyä vaille.
Eräs serkkuni sanoikin kerran viisaasti, että ihmisellä täytyy olla aina jokin työ tai projekti kesken.
Ja kyllähän meillä itsekullakin näitä tekemättömiä asioita ja töitä riittää. Itselläni ainakin liiankin kanssa. Näin ikääntyessään ajan rajallisuuden huomaa aina vain selvemmin ja selvemmin, kun aika ei riitäkkään kaikkeen siihen, mitä on suunnitellut tekevänsä.
Tähän asiaan onkin hyvä pyytää Jumalalta viisautta ja hänen johdatustaan, sekä pitää mielessä Jeesuksen sanat hänen kertomastaan Martta ja Maria vertauksesta. Että "todella tärkeätä on vain vähän tai vain yksi ainoa". Jeesus sanoi tämän Mariasta, joka oli valinnut hyvän osan istua Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen häntä.
Eikä Jeesus tarkoittanut sitä, etteikö näitä jokapäiväisiä ja arkisia asioitakin tulisi tehdä ja hoitaa, vaan hän teroitti asioiden tärkeysjärjestystä. Sillä muuttolintujen lailla mekin kerran lähdemme täältä toinen toisemme jälkeen.
Olen kiinnittänyt jääkaapin oveen saamamme postikortin, jossa lukee: "Elämän tärkein asia ei ole niinkään se missä olemme, vaan se, minne olemme menossa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti