Kiitos Jumalalle Jeesuksesta, joka isän tahtoa noudattaakseen astui alas taivaasta. Hän jätti taaksensa taivaan kultakadut ja enkelkuorot, syntyi Betlehemin seimeen ja kuoli Golgatan ristillä meidän puolestamme, rakkaudesta meihin.
Nyt meillä on mahdollisuus tulla ristin juurelle ja katsoa "Jumalan karitsaa", syntiemme sovittajaa. Eikä vain meidän, vaan koko maailman syntien. HALLELUJA!!!!
Eilen illalla meillä poikkesi yllätysvieras. Tuttu vuosien, tai jo vuosikymmenien takaa. Suuren perheen isä. Lastemme pieninä ollessa, ruukasimme käydä toistemme luona useammin kylässä, mutta vuosien kuluessa tapaamisemme ovat harventuneet. Elämä on mennyt eteenpäin meidän kummankin perheen kohdalla ja lapsemme ovat näiden vuosien aikana aikuistuneet.
Illalla kävimme muiden kuulumisten ohessa lävitse viime aikaisia tapahtumia, Ystävä perhettämme on kohdannut raskas suru nuorimman poikansa kuoleman johdosta.
Nuori mies oli palaamassa toiselta armeija lomaltaan palvelus paikkaansa. Ajokeli oli petollisen huono. Sellainen ns. jääkallokeli. Liukkaan jään päälle oli satanut hieman uutta lunta, joka esti pyörän nastojen pitoa tiehen. Auto oli lähtenyt luisuun ja korjausyrityksen jälkeen kääntynyt poikittain tielle. Siihen sitten osui vastakkaisesta suunnasta tulemaan toinen auto, niin yhteentörmäystä ei voinut välttää. Nuori elämä päättyi näihin tilanteisiin. Kysymyksiä on noussut monien mielessa. Miksi, miksi, miksi.
Miksi juuri hänen elämänsä päättyi näin lyhyeen. Auton vauhtikin oli ollut onnettomuuden sattuessa keliin nähden kohtuullinen ja ajotapa oli ollut tasaista kaikin puolin. Näin oli todistanut onnettömuus auton perässä ajaneen auton kuski poliiseille.
Isä kertasi muistoissaan pojan elämää. Kertoi hänen olleen rauhallinen ja harkitseva asioissaan muutenkin. Ei sellainen, joka puhuu liikaa, mutta puhui kuitenkin tarpeeksi. Toisin sanoen asiallinen. Sellainen hänen mielensä mukainen poika.
Vanhemmat ja heidän kerallaan myöskin sisarukset ovat tehneet surutyötä. Ystävät ovat rukoilleet heille Jumalalta lohdutusta ja voimia surunsa keskellä. Myöskin isä kertoi rukoilleensa irti pääsyä kehästä, kun omat ajatukset kiersivät vain samaa ympyrää. Hän kertoi myöskin saamastaan ihmeellisestä rukous vastauksesta asian tiimoilta.Nyt ovat hautajaiset jo takanapäin ja ajatukset selkiintyneet.
Keskustelimme illalla siitä, että lapset on annettu meille vain lainaksi. Emme voi heitä omistaa. Ajan tullen heistä on luovuttava.
Tämä sureva isä veti "solmun keskusteluumme" sanomalla Jobin sanoin. "Herra antoi ja Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi".
Otin aikaa ja aloin järjestämään ja puhtaaksi kirjoittamaan kirjoituspöydän laatikkoon kerääntyneitä kirjoitelmiani. Työ, mikä olisi pitänyt suorittaa jo aika päiviä sitten. Mutta se asia, mikä minut laittoi tästä blogiini kirjoittamaan, on muistot. Kuinka paljon muistoja liittyykään noihin moniin, osa oikein vihkoon, mutta suuri osa kuitenkin pienille paperi lappusille kirjoitettuihin kirjoitelmiin. Silti vain pieni kappale elämän matkaa.
Samaan asiaan törmäsin tyhjentäessäni ja pakatessani Ojamäessä reilun 40;nen vuoden aikana kerääntyneitä tavaroitamme. Joihinkin tavaroihin liittyi kiinteästi monia henkilöitä. Muistot ovat nostaneet elävästi mieleeni vuosien takaa.ystäviä, sukulaisia, naapureita, koulukavereita. Muistoja heidän kanssaan vietetystä ajasta.
Tämä tavaroidensa ynnä paperiensa läpi käyminen on ollut sellaista muistoissa elämistä ja jotenkin terapeuttista. Huomaan, että niitä muistoja on kertynyt tosi paljon. Ja vain murto osahan niistä kuitenkin on mihinkään valokuviin tai paperille tai vaikka edes muistiimme tallentunut. Ja koko ajan armollinen aika niitä sieltä muististakin vähentää pois.
Eräältä vanhemmalta ystävältä, nyt jo ajan rajan taakse siirtyneelta, jäi minulle muistoksi mietelmä:
"Jälkeenpäin ajatellessa parhaita hetkiä elämässä ovat olleet ystävien kanssa vietetyt hetket".
Ystävät kuuluvat luonnollisena osana elämäämme. Yleensä jopa niin luonnollisena, ettemme huomaa olla heistä edes kiitollisia.
Ystävyys suhteita meidän olisi myöskin hoidettava ja jollakin tavalla yllä pidettävä. sillä muuten ystävyys suhde voi muuttuu etäiseksi ja saattaapa joku ystävä jäädä kokonaan unholaankin.
Ihmisiä, kun olemme, niin ystävienkin välille saattaa tulla väärin ymmärtämistä tai mitä muuta tahansa, mikä voi rikkoa ystävyyden."Sydän ystäväkin" voi jättää tai pettää.
Tämä esipuhe siksi, että halusin kertoa meidän parhaasta ystävästämme Jeesuksesta. Hän ei koskaan meitä hylkää, eikä jätä. Raamattu sanoo, että "sitä joka hänen tykönsä tulee, niin hän ei heitä luotansa pois".
Jeesus on myöskin edeltä mennyt valmistamaan ystävillensä sijaa taivaan kodissa.
Ohessa oleva laulu tuo hyvää toivoa ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Kertoo pelastuksesta, armosta sekä sovinnosta Jumalan kanssa.
Tämä armo ei todellakaan ole halpaa armoa, vaikka se on (meille) ilmaista. Jeesus on maksanut meistä kalliin hinnan Golgatalla. Hän on kuolemallaan lunastanut meidät synnin ja kuoleman vallasta.
HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ!
Nyt vuoden alkaessa mielessäni on on soinut muutama lause eräästä hengellisestä laulusta: "Miksi mä turhaan kauas katson vaan, vain askeleen, saan ottaa kerrallaan". On taito elää käsillä olevassa hetkessä. Niin helposti jäämme elämään muistoissamme, menneessä ajassa tai sitten vaihto ehtoisesti tulevaisuuden haaveissa. Uuden vuoden mottonamme voisikin olla: "Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra". Iloitkaamme jokaisesta elämämme päivästä ja hetkestä sellaisena kuin se meille annetaan. Ei kanneta suotta turhaa murhetta tulevista päivistä ja asioista, joita ei edes saata kohdallemme koskaan tullakaan, eikä tapahtuakaan. Tämä ei sulje pois sitäkään Lutherin meille perinnöksi jättämää viisasta opetusta, että: "Vaikka huomenna tulisi maailman loppu, istuttaisin tänään omenapuun. Istutetaan edelleen näitä omenapuita. Kylvetään hyviä siemeniä Jumalan peltoon. Muistetaan, että "kaikki hyvä meidän elämäämme tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, eikä vaihteen varjoa".
"OI, JOS VUOSI ALKAVA, OISI LUOJAN SIUNAAMA". Immi Hellen.
Joulurauhaa ja -iloa haluan viestittää blogiystävilleni nyt, kun melkoisella varmuudella kirjoitan viimeistä blogiani täällä Ojamäen keittiön pöydän ääressä.
Ehkä huomenna sitten jo otan tämän koneen kainalooni ja myöskin pakkaan muuttolaatikkoon selkäni takana kaapissa olevat asiapaperit. Niitä on siellä enemmän virallisia ja vähemmän virallisia asioita koskevia.
Huomaan tätä muuttoamme tehdessäni, että ihmisellä saattavat tunteet olla hyvin vaihtelevaisia. itselläni surumieli on hyvin lähellä ja nousemassa yhä useammasti pintaan, mitä pidemmälle muuttomme edistyy.
Myöskin huomaan yleistä maailman menoa seuratesani, senkin lyhyessä ajassa muuttuneen valtavasti. Tuntuu, että henkinen ja hengellinen pimeys ja yleinen sekasorto on saamassa valtaa ihmisten mielissä. Ihmiset ovat aivan kuin hukassa. On olemassa sellaista "kulutushysteriaa" ja onnen etsintää sitäkin kautta.
Onneksi Jumala on muuttumaton ja Hänen iäti kestävä sanansa on keskellämme. Tänä Jouluna saamme jälleen kuulla Jouluevankeliumia. Jumalan poika syntyi pelastamaan ja tuomaan toivon ihmiskunnalle.
Luin jostakin lehdestä Ajatuksen, että "Jeesus ei enää toista kertaa synny pienenä lapsena maailmaan, mutta Hän voi syntyä pienen ihmisen kylmään sydämeen."
Tämä lämmin Joulun sanoma on annettu viestikapulana sukupolvelta toiselle jo kahden vuosituhannen ajan. Meidän on hyvä rukoilla seuraavan Sakari Topeliuksen virren sanoin.
En etsi valtaa, loistoa
Sävel: Jean Sibelius
Sanat: Sakari Topelius
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!
Jääkaappimme seinään on kiinnitettynä kopio presidentti Kyöstio Kallion kirjoituksesta. Se on niin hyvä ja ajankohtainen nyt tässäkin ajassa, että kirjoitan sen tähän itsenäisyys päivän tekstiksi.
Presidentti K.Kallion kehoitus Suomen armeijalle.
Kehoitan kaikkia, jotka tänä vaikeana aikana palvelevat isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa, että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset. "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä." Kyösti Kallio.
Tämä Hilja Aaltosen laulu tässä video klipissä vie ajatuksemme ja muistikuvamme viime sotien vaiheisiin Silloin kansaamme uhkaava vaara tuli ulkoa päin, nyt se on tulossa kansamme keskeltä, sisältä päin.
Viittaan tässä tähän suurta julkisuutta saaneeseen laki aloitteeseen, josta hiljattain äänestettiin eduskunnassa.
Miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä. Samoin perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, minkä keskellä lasten on turvallista kasvaa vastuulliseen aikuisuuteen. Nämä asiat on koeteltu ja hyviksi havaittu sukupolvien ajan. Ei hetken muotivirtausten mukaan pitäisi mennä murtamaan näitä yhteiskunnan peruspilareita. Vielä, kun tämä mainittu asia on selkeästi Jumalan sanan vastainen asia.
Raamattu kehoitaakin meitä rukoilemaan kansamme päättäjien ja vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää hyvää ja rauhallista elämää. 1Tim.1:1,2. Niin ettei heidän säätämänsä lait olisi ristiriidassa Jumalan antamien lakien kanssa.
Jumalan siunaus on ollut monella tapaa kansamme yllä. On ollut pitkä, 70-vuotta kestänyt rauhan aika. Suomi on tänä aikana kehittynyt monella alalla yhdeksi kärkimaaksi kansakuntien joukossa. Mm. koulutus, neuvola- ja terveyden hoito, sosiaalihuolto, tiede, taide, urheilu,ym. Sitten viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä se asia, että Suomesta on tehty mittavaa lähetystyötä eri seurakuntien kautta ympäri maailmaa. Jumalan sanassa sanotaan näin: "Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan mittaan saat sen takaisin".
Toivotan näiden ajatusten kera hyvää itsenäisyyspäivää!
