Äitien päivä on tätä kirjoittaessani jo takanapäin. Monella tavalla on muistettu ja muisteltu äitejä. Itseänikin muistettiin,josta asiasta osaan olla kiitollinen. On tunne, etten ole sitä ansainnut. Lapselle taas voi syntyä toive, että voisi joskus palkita äitiä. Tosiasiassa äidin työ on itsessään jo niin palkitsevaa ettei siitä normaalisti tule mieleen palkkaa odottaakaan.
Sain tyttäreltäni runon, ÄIDILLE,jonka haluan tähän siteerata . Kirjoittajaa tässä ei mainita. "Äiti on vahvin turvani mun, koko matkani lapsesta suureksi kasvaessain. Siitä voimasta rakkauden sua äiti kiitän ja teoillani toivon voivani palkita sen". Kunpa me tämän äidin arvon lapselle oivaltaisimme koko kansakuntana. Äitiä ei voi isä korvata. Ei, vaikka niitä olisi kaksittain. Isällä taas on perheessä oma paikkansa, jonka äiti voi vain huonosti korvata
Oma äitini on jo siirtynyt tästä elämästä iankaikkisuuteen. Iän myötä lisääntyy mielessäni arvostus omaa äitiäni kohtaan. Aina määrätyissä tilanteissa nousee mieleeni valmis vastaus, mitä äiti sanoisi juuri tässä tilanteessa. Minulle onkin tullut tavaksi viljellä perheeni keskellä äitini sanontoja ja sanoa siihen heti perään, että "sanois meilän äiti". Sillä tavalla koen saavani sellaisen toiselle ehkä negatiivisenkin sanomani ikäänkuin hellävaraisemmin sanottua.
Huomaan, että kylläpä ne äidin ohjeet ja neuvot ovat mieleen painuneet, vaikka äidistä aikanaan varmasti joskus tuntui siltä, ettei asiat mene millään perille. Niinkuin itsestänikin joskus tuntui. Niitä sait toistaa joskus väsymiseen asti. Tämä lohdutuksena ja kannustimena tämän päivän pienten lasten äideille Onneksi me joskus epäonnistuneiksikin itsemme tuntevat, niin äidit kuin lapsetkin saamme tulla Jeesuksen luo."Sillä hänellä on paljon armoa ja anteeksi antamusta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti