Luin paikallislehdestä artikkelia eräästä työssään hyvin menestyneestä mies henkilöstä. Kertomuksesta jäi mieleeni elämään yksi, ehkä sivulauseeksi tarkoitettu ajatus. Tämä mies ei kertomansa mukaan pysty antamaan anteeksi jos joku on häntä väärin kohdellut, vaikka tapauksesta olisi kulunut 20-vuotta. Lukemani laittoi minut ajattelemaan sitä, millainen voima ja mahti anteeksi antamus ja-antamattomuus on elämässämme. Se vapauttaa tai sitten myöskin sitoo meitä sisäisesti. Kun Jeesus ristillä kuollessaan kantoi kaikki minun syntini ja antaa ne minulle anteeksi, niin enkö minäkin ole silloin velvollinen antamaan anteeksi lähimmäiselleni, joka rikkoo minua vastaan.
Näitä asioita jouduin "peilaamaan", lukiessani Corrie ten Boomin kirjaa, Jumalan kulkuri", missä hän kertoo kokemuksistaan natsien keskitysleirillä Ravensbruckissa, Saksassa. Jumalan rakkauden kautta hänessä syntyi tahtotila antaa anteeksi kiduttajillensa. Kokemukset natsien keskitysleirillä eivät murtaneet häntä. Päinvastoin. Tämä hollantilainen kelloseppä lähti kertomaan kokemuksistaan kaikkialle maailmaan.
Munchenin kirkossa Saksassa hän puhui siitä, kuinka Jumala vertauskuvallisesti heittää anteeksi annetut synnit syvimpään valtamereen, jonka rannalla on kyltti: KALASTAMINEN KIELLETTY. Tilaisuuden jälkeen häntä tapaamaan tuli mies,jonka hän tunnisti yhdeksi julmimmista, kohtaamistaan vartijoista. Mies ei kuitenkaan voinut tunnistaa häntä, yhtä vankia, tuhansien vankien joukosta. Mies kertoo olleensa vartijana Ravensbruckissa ja sen jälkeen hänestä on tullut kristitty. Hän tietää, että Jumala on antanut hänelle anteeksi ne julmuudet, mitä hän siellä teki. Mutta hän haluaa kuulla sen nyt myöskin Corrien huulilta. Hän kertoo, kuinka mies ojentaa kättään häntä kohden. Hän muistaa miehen heiluvan ruoskan ja kylmyys puristaa hänen sydäntään.Mies kysyy, annatko minulle anteeksi?
Corrie ten Boom kertoo edelleen: "Hän ei voinut seisoa siinä montakaan sekunttia käsi ojennettuna, mutta minusta aika tuntui tunneilta, kun painiskelin elämäni vaikeimman asian kanssa. Tiesin, että minun oli tehtävä se. Jumalan anteeksiantamuksen sanomalla on yksi tärkeä ehto: Se että me annamme anteeksi niille, jotka ovat vahingoittaneet meitä. Jeesus sanoo: "Jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei myöskään teidän taivaallinen isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne".
Hän kertoo edelleen: "Anteeksiantamus ei ole tunne, vaan se on tahdon teko ja tahto voi toimia sydämen lämpötilasta huolimatta. "Jeesus, auta minua, rukoilin hiljaa!" Voin ojentaa käteni. Voin tehdä sen verran. Anna sinä tunne. Niinpä työnsin jäykästi, mekaanisesti käteni minulle ojennettuun käteen. Silloin tapahtui uskomaton asia.Olkapäästäni lähti uskomaton virta, se kulki pitkin käsivarttani ja hypähti yhteen liitettyihin käsiimme. Sitten tämä parantava lämpö tuntui virtaavan koko olemukseeni ja sai kyyneleet virtaamaan silmiini. Annan anteeksi teille, veli", huudahdin. "Koko sydämestäni". Pitkän aikaa me, entinen vanki ja entinen vartija, puristimme toistemme käsiä.En ollut koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin voimakkaasti, kuin silloin. Mutta silloinkin tunsin, ettei se ollut minun rakkauttani. Olin yrittänyt, mutta minulla ei ollut voimaa siihen. Tämä oli Pyhän Hengen voimaa, josta on kirjoitettu Room.5:5:ssä. Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."
Tällaisia ajatuksia ja mietteitä on viime aikoina päässäni pyörinyt. Elämän kohdallemme tuovat asiat tuntuvat olevan joskus ylitse pääsemättömiä. Mutta Jumalan avulla me niistä selviämme. Corrie ten Boomin elämä on hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka voimme kokea anteeksi antamuksen siunauksen elämässämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti